{"id":67,"date":"2019-10-17T18:04:18","date_gmt":"2019-10-17T18:04:18","guid":{"rendered":"https:\/\/www.tilkasten-varrinsukuseura.fi\/tvss\/?page_id=67"},"modified":"2023-11-26T20:25:57","modified_gmt":"2023-11-26T18:25:57","slug":"blogi","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.tilkasten-varrinsukuseura.fi\/?page_id=67","title":{"rendered":"Blogi"},"content":{"rendered":"
<\/div><\/div>
\n
\n\t<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>\n\n
<\/div><\/div>
\n
\n\t<\/div>\n<\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>\n\n
\"\"<\/span><\/a><\/span><\/div><\/div><\/div><\/div><\/div>
\r\n\t\t\t\t
\r\n\t\t\t

Ota p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 talteen! \u2013 Retki Tilkasten-V\u00e4rrin taidekohteisiin ja kantatiloille 15.6.2024<\/h2>\r\n\t\t\t

24.01.2024<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n

<\/p>\n\n\n\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura ry j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 lauantaina 15.6.2024 linja-autoristeilyn, jonka matkakohteina ovat suvun taiteilijoiden taidekohteet, sek\u00e4 muutama suvun kantatila. Alustavan suunnitelman mukaan matka alkaa aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttyy iltap\u00e4iv\u00e4n puolella.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 on kantatila? Lue lis\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4! <\/a><\/p>\n\n\n\n

Matka alkaa Koskelta ja ensimm\u00e4isen\u00e4 kohteena on Yrj\u00f6 Liipolan taidemuseo<\/a><\/strong>, joka esittelee merkitt\u00e4v\u00e4n kuvanveist\u00e4j\u00e4n tuotantoa. Taidemuseon j\u00e4lkeen suunnataan kohti entist\u00e4 Karinasten kuntaa, jossa tehd\u00e4\u00e4n k\u00e4ynnit Tilkasten kantatilalla, V\u00e4rrien kantatiloilla, sek\u00e4 W\u00e4in\u00f6 Aaltosen syntym\u00e4paikalla<\/strong>. Matkan viimeinen kohde on Karinaisten kirkko<\/a><\/strong>, josta l\u00f6ytyy paljon suvun j\u00e4senten tuottamaa kirkollistaidetta tai suvun j\u00e4senten lahjoittamia koriste-esineit\u00e4. Karinaisten kirkolta l\u00f6ytyy mm. W\u00e4in\u00f6 Aaltosen<\/a> suunnittelema sankarihauta ja Kalle T\u00e4htisen koristemaalauksia. Karinaisten kirkolta suunnataan takaisin l\u00e4ht\u00f6paikalle Koskelle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lis\u00e4\u00e4 kantatilojoen historiasta voit lukea lis\u00e4\u00e4 sukukirjojen trilogian ensimm\u00e4isest\u00e4 osasta. Kaikki kolme sukukirjaa l\u00f6ytyv\u00e4t digitoituina kappaleina j\u00e4sensivujemme intrasta<\/a>. Jos et ole viel\u00e4 j\u00e4sen, voi tehd\u00e4 hakemuksen t\u00e4\u00e4ll\u00e4!<\/a><\/p>\n\n\n\n

Tarkemmat aikataulut retkest\u00e4 ja ilmoittautumisten vastaanotto ilmoitetaan my\u00f6hemmin Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseuran kaikissa viestint\u00e4kanavissa kev\u00e4\u00e4n aikana.<\/p>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

Ajan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 Jalmari \u2013 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sotaa rintamailla<\/h2>\r\n\t\t\t

16.11.2022<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura julkaisee blogitekstej\u00e4 sukujen tarinoista tai henkil\u00f6ist\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tekstin on laatinut Seppo MT Vainio<\/strong> (everstiluutnantti evp.<\/em>), joka hiljattain liittyi sukuseuran j\u00e4seneksi. Seppo j\u00e4i el\u00e4kkeelle Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen p\u00e4\u00e4opettajan teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, jolloin kirjoittamiselle on l\u00f6ytynyt aikaa ja kirjoja onkin syntynyt nopeaan tahtiin. Juuri julkaistua kirjaansa varten taustatutkimusta tehnyt Seppo sai sukuseuran j\u00e4senyyden my\u00f6t\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 digitalisoidut sukukirjatkirjat, joista oli hy\u00f6ty\u00e4 Tilkasten tilan ja Hammarin-suvun yhtym\u00e4kohtien tarkastelussa. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Olen Seppo 56 v. Asustelen vaimoni kanssa Sastamalassa haja-asutusalueella, miss\u00e4 aika kuluu rintamiestalon hoitamisessa ja vanhuusel\u00e4kkeest\u00e4 nauttimisessa. P\u00e4\u00e4seeh\u00e4n sotilasvirasta yh\u00e4 melko nuorena el\u00e4kkeelle eli reserviin. Viisikymppisen\u00e4 monet ryhtyv\u00e4t harrastamaan moottoripy\u00f6r\u00e4ily\u00e4 tai sukututkimusta. Olen ajoni jo ajanut. Vaikka HDll\u00e4 kruisailu oli mukavaa ja vei moniin paikkoihin, ei se tuonut kummoista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siisp\u00e4 hurahdin sukututkimukseen. Se veikin jo paljon mielenkiintoisempiin paikkoihin ja toi sek\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ett\u00e4 merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Seppo MT Vainio ja rakuunamiekka<\/em><\/strong><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdin sukututkimuksessa ensin \u00e4itini j\u00e4ljille. Sielt\u00e4 menneisyyden himment\u00e4mist\u00e4 hahmoista l\u00f6ytyi er\u00e4s Herman. H\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli niin mielenkiintoinen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin kirjoittaa siit\u00e4 kirjan (Herman: keisarin tarkk\u2019ampuja ja vartija<\/strong>, ISBN 978-952-7244-93-7) Herman palveli nuorena miehen\u00e4 Suomen Kaartissa. P\u00e4\u00e4sin Hermannin mukana Moskovaan keisari Nikolai II:n kruunajaisiin 1896 ja sittemmin Keski-Pohjanmaalle sis\u00e4llissodan py\u00f6rteisiin.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi l\u00e4hdin is\u00e4ni j\u00e4ljille. Seurasin is\u00e4linjaa kohti menneisyytt\u00e4. Pys\u00e4hdyin Kyr\u00f6\u00f6n Tarvasjoen l\u00e4nsirantaan. \u201dMarttilan Karinaisten Tilkasen k\u00f6yh\u00e4ll\u00e4 maatilalla eleli 1600-luvun alussa muuan Hans Tilkanen, josta tuli hakkapeliitta. Heikki Yrj\u00f6npoika Tilkasen tila oli ajautunut veronmaksukyvytt\u00f6m\u00e4ksi, joten Hans Heikinpoika ryhtyi suorittamaan tilan saamaan verohuojennusta vastaan ratsupalvelusta ja Tilkasesta tuli kruunun ratsumiestila. Hans tempautui Tarvasjoen varrelta viisitoistavuotiaana kolmikymmenvuotisen sodan tiimellykseen.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ryhdyin kirjoittamaan uutta kirjaa. Tyylilajiksi valitsin asiaproosan. Loin todellisten tapahtumien ymp\u00e4rille tarinaa. Kuljetin tarinassa yht\u00e4 Hammarin sukuhaaraa kolmikymmenvuotisesta sodasta aina Kekkosen p\u00e4iviin. Sukuselvittely synnytti mikrohistoriaa, jossa Hammarien tarinat nivoutuivat menneisyyden kansallisiin kohtalonhetkiin. Pienet tarinat toivat historian suureen tarinaan tartuntapintaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Sepon upseerimiekka (yll\u00e4) ja rakuunamiekka (alla) <\/em><\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pari katkelmaa kirjasta. Ensimm\u00e4inen katkelma on isonvihan j\u00e4lkeen. \u201d\u2026 kirkon lukkari l\u00e4p\u00e4ytti kirkon pikkukelloa marraskuisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1770. Raahen kirkkoherra Thomas Stenb\u00e4ck oli aloittelemassa 94-vuotiaana kuolleen leskirouvan, Marjatan siunaamista. Lukkari jatkoi kellojen l\u00e4p\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ottaen mukaan my\u00f6s ison kellon. Sielunkellojen soitto karkotti pimeyden voimat pois h\u00e4iritsem\u00e4st\u00e4 Marjatan taivasmatkaa. Taivaaseen ne viestiv\u00e4t, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 tulee nyt Marjatta! Kauaskantoinen kellon kilkatus kertoi pit\u00e4j\u00e4\u00e4n Marjatan sukupuolen ja i\u00e4n. Naispuolisen vainajan kuolinkellot aloitettiin pikkukellolla ja miesvainajan isolla kellolla. Isolla kellolla soitettiin vuosikymmenet ja pikkukellolla yksitt\u00e4iset vuodet. Marjatta sai yhdeks\u00e4n ison kellon kumausta ja nelj\u00e4 pient\u00e4 kilahdusta, jos lukkari ei seonnut laskuissaan. Kirkkoherra kunnioitti vainajan pitk\u00e4\u00e4 ja ankaraa el\u00e4m\u00e4\u00e4 laatimalla normaalia pidemm\u00e4n ruumissaarnan, vaikka vuoden 1686 kirkkolain mukaan personaliat tuli rakentaa pitkitt\u00e4 puheitta ja ansiot ylitt\u00e4vitt\u00e4 ylistyksitt\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Toinen katkelma on 1800-luvun lopulta. Juho Hammar on tehnyt torpparikontrahdin Hongiston kartanon kanssa. Kontrahdin ehdot ovat kovat eik\u00e4 Juhon astma ainakaan helpota rehkimist\u00e4. \u201dVaikeudet karttuivat ik\u00e4\u00e4n kuin saadakseen onneen tuudittautuneen Juhon polvilleen. Hein\u00e4sato meni suurelta osalta pilalle. Juho oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt korjata hein\u00e4ns\u00e4 latoon ennen kuin piti menn\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n sama kartanon heinille. Hein\u00e4t oli korjattu liian tuoreena, ne alkoivat ladossa palamaan. Juho joutui ajamaan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ryhtyneet hein\u00e4t takaisin taivasalle kuivumaan. Juho oli uupunut edestakaisesta ramppaamisesta. Kun viimein tuli aika korjata kuivuneet hein\u00e4t uudestaan latoon, rankkasade liotti ne litim\u00e4riksi. Turhautunut ja kiukkuinen itku kasteli Juhon posket, mutta yksityisesti. Anoppikin p\u00e4\u00e4si vahingoniloisesti sanomaan, ett\u00e4 olikin ihmetellyt sit\u00e4 kylv\u00f6hein\u00e4intoilua. Ei ollut helppoa hein\u00e4n teko.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Juho r\u00e4mpi kuin horroksessa. Oli aivan tavoittamattomissa sysimustissa mietteiss\u00e4\u00e4n. El\u00e4m\u00e4 oli hyllyv\u00e4ll\u00e4 pohjalla eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 ollut taakan kannattelijaksi. Juhon mieless\u00e4 oli aina toivo ja ep\u00e4toivo tukkanuottasilla. Nyt oli ep\u00e4toivo niskan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Joku voisi sanoa, ett\u00e4 sit\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4 juuri on, olla niin paljon reaktioidensa ja mielialojensa varassa. Juho ei pys\u00e4htynyt ajattelemaan. H\u00e4n oli tottunut paahtamaan eteenp\u00e4in liikoja miettim\u00e4tt\u00e4. Olisi pit\u00e4nyt pys\u00e4hty\u00e4 hetkeksi. Haastamaan omaa ajatteluaan, joka reaktiivisesti vaikutti kaiken ep\u00e4toivon taustalla. Pohdiskelu olisi voinut avata ep\u00e4toivon hetkell\u00e4 uusia mahdollisuuksia.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u2013 Ei t\u00e4\u00e4 ny ol h\u00e4t\u00e4 eik\u00e4 mikk\u00e4\u00e4n, valoi Tilta rohkaisua mieheens\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Korvenp\u00e4\u00e4ss\u00e4 tehtiin kaikki mahdollinen mill\u00e4 turvattaisiin lehmien ja hevosen talviruokinta. Kauran oljet ker\u00e4ttiin huolella talteen. Hein\u00e4\u00e4 korjattiin luonnonniityilt\u00e4. Juho katkoi vesurilla ja niputti valtavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t kerppuja navetan ylisille kuivumaan. H\u00e4n latvusti nuoret puut niin, ett\u00e4 tulevinakin vuosina niiden uusista haaroista sai yh\u00e4 enemm\u00e4n lehdeksi\u00e4. H\u00e4n varoi ottamasta lepp\u00e4\u00e4, kelvottomaksi mainittua. Virheisiin ei ollut en\u00e4\u00e4 varaa. Naapurit ja sukulaiset lupasivat auttaa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4. Heilt\u00e4 saisi hein\u00e4\u00e4 talvella. Lehmien ja hevosen talvi oli turvattu.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kiit\u00e4n Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseuraa mahdollisuudesta liitty\u00e4 kannattajaj\u00e4seneksi ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutustumaan suvun historiakirjoihin. Erityisen mieluisaa oli, kun Juha ja Pirjo-Riitta Tilkanen sek\u00e4 poikansa Tuomas ottivat minut vieraanvaraisesti vastaan ja p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t tutustumaan Hans Hammarin kotitilaan Tarvasjoen varrella ja rakuunamiekkaan. Jos kirja (Ajan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 Jalmari \u2013 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sotaa rintamailla<\/strong>, ISBN 978-952-94-6959-8) kiinnostaa, niit\u00e4 voi tilata minulta (sekamtvain@gmail.com), laitan postina tulemaan. Hermanniakin on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

yt, Seppo<\/p>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

Vanhusten yhteisty\u00f6ll\u00e4 uusi upea el\u00e4m\u00e4kertateos Nuori Aaro<\/h2>\r\n\t\t\t

07.09.2022<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura julkaisee blogitekstej\u00e4 sukujen tarinoista tai henkil\u00f6ist\u00e4<\/em>. T\u00e4ll\u00e4 kertaa tekstin on laatinut TVSS hallituksen j\u00e4sen Hanna Kiviranta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kun Pekka Tarkka soitti minulle kolmisen vuotta sitten ja kertoi tekev\u00e4ns\u00e4 ihailemastaan runoilijasta Aaro Hellaakoskesta (1893-1952) uuden el\u00e4m\u00e4kerran ja kysyi, saako tulla haastattelemaan meit\u00e4, olin aika ep\u00e4uskoinen tuleeko kirja koskaan valmiiksi. Molemmat osapuolet olivat mielest\u00e4ni jo aika i\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Pekka sanoi olevansa 84 ja \u00e4itini oli tuolloin 94 vuotias.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
87-vuotias Pekka Tarkka ojentaa Aaron 97-vuotiaalle tytt\u00e4relle Katri Hellaakoskelle uunituoreen teoksensa Nuori Aaro. Kuva: Teemu Tuomela<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vierailuja ja s\u00e4hk\u00f6posteja on vaihdeltu tiuhaan tuona aikana ja nyt viikko sitten saimme k\u00e4siimme juuri painosta tulleet l\u00e4mpim\u00e4iskirjat.<\/p>\n\n\n\n

Nuori Aaro on todella vaikuttava teos.  Pekka Tarkka on ennen kaikkea kriitikko, Helsingin Sanomien pitk\u00e4aikainen kulttuuritoimittaja ja kirjallisuuden tutkija, mutta h\u00e4nen tapansa kirjoittaa ei ole kuitenkaan lainkaan kuivaa eik\u00e4 luettelomaista.  Kieli on el\u00e4v\u00e4\u00e4, lennokasta ja helposti luettavaa. Tekstist\u00e4 huokuu my\u00f6s h\u00e4nen l\u00e4mmin ja l\u00e4heinen suhtautumisensa Aaro Hellaakoskeen, vaikka he eiv\u00e4t ole koskaan tavanneetkaan.<\/p>\n\n\n\n

Pekka Tarkan ensimm\u00e4inen kokemus Hellaakoskesta tuli nuorena lyseolaisena, jolloin Yrj\u00f6 Jyrinkoski vieraili Tampereen lyseossa ja lausui Aaron runon \u201dViatonten valssi\u201d. Lausuntahetken seurauksena Pekka hankki itselleen omaksi Hellaakosken runokirjan ja lueskeli sit\u00e4 ahkerasti itsekseen. Kiinnostusta runoilijaan lis\u00e4si se, ett\u00e4 Pekka Tarkka asui Tampereen Pispalan harjulla, jossa my\u00f6s Aaron vanhemmat asuivat ja jossa Aaro oli kokenut nuorukaisena jopa sis\u00e4llissotamme kauhut. Pekan is\u00e4 oli my\u00f6s pappi, joka rakasti Hellaakosken uskonnollista runoa \u201dHengen manaus\u201d ja t\u00e4m\u00e4kin lis\u00e4si Pekan tarmoa tutustua runoilijaan lis\u00e4\u00e4. Pekka Tarkka kirjoitti ylioppilaaksi v.1954 ja ylioppilasaineensakin h\u00e4n kirjoitti Hellaakosken runoista.<\/p>\n\n\n\n

Unto Kupiainen teki Hellaakoskesta el\u00e4m\u00e4kerran jo vuonna 1953, mutta painoasu ja kuvat ovat sodanj\u00e4lkeisen ajan mukaisesti nykysilmill\u00e4 katsoen harmaita. Pekka Tarkka on panostanut vanhojen kuvien etsimiseen ja esille tuomiseen. Valokuvaaja Petri Nuutinen oli saanut k\u00e4siins\u00e4 Aaron is\u00e4n\u00a0 Antti Rieti Helaakosken lasinegatiivikokoelman, joka oli pieniss\u00e4 siroissa Antti Rietin itse tekemiss\u00e4 laatikoissa. Kokoelmassa oli suvun vanhojen valokuvien lis\u00e4ksi kuvia geologikaksikon, is\u00e4n ja pojan yhteisilt\u00e4 tutkimusmatkoilta. Valokuvien runsaus lis\u00e4\u00e4 kirjan visuaalista ilmett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pekka Tarkka on etsinyt eri tutkimusaineistoista my\u00f6s tietoja Hellaakosken suvusta ja tuo kirjassaan esiin monia uusia asioita, sellaisiakin joista on t\u00e4h\u00e4n asti vaiettu.<\/p>\n\n\n\n

Kysyin Tarkalta, mik\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 kahta h\u00e4nen ihailemaansa runoilijaa Hellaakoskea ja Saarikoskea, jotka minusta tuntuvat aika erilaisilta, mutta h\u00e4n vastasi heti miettim\u00e4tt\u00e4: Heid\u00e4n tapansa kirjoittaa on samanlaista, soinnillista ja rytmillist\u00e4. Ja molemmat ovat my\u00f6s runouden uudistajia kuten kolmas h\u00e4nen suosikkirunoilijansa P.Mustap\u00e4\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n

Pekka Tarkan kirjassa on kulttuurihistoriaa, taidearvosteluja, runoja, valokuvia ja el\u00e4m\u00e4kertaa mielenkiintoisella helpolla esitystavalla.<\/p>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

Leikkimisen t\u00e4rkeydest\u00e4<\/h2>\r\n\t\t\t

05.04.2022<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura julkaisee blogitekstej\u00e4 sukujen tarinoista tai henkil\u00f6ist\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa vuorossa on kirjailija Heikki K\u00e4nn\u00f6, joka kertoo tekstiss\u00e4\u00e4n kirjailijuudestaan ja teostensa synnyst\u00e4. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Olin kuuden, kun muutimme Turusta Rovaniemelle. Is\u00e4ni oli saanut sielt\u00e4 ty\u00f6paikan kalastusbiologina. Matkustin Rovaniemelle isois\u00e4ni kuorma-autossa. Tuosta matkasta minulle on j\u00e4\u00e4nyt vain muutamia hataria muistikuvia, vaikka ison auton kyydiss\u00e4 istuminen varmasti olikin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Muistan silti vain sen, ett\u00e4 jossain vaiheessa nukahdin ja sitten her\u00e4sin. Olen muistavinani my\u00f6s ohjaushytin hajun, ja my\u00f6hemmin olen aina liitt\u00e4nyt kuorma-auton sis\u00e4tilan tuoksun isois\u00e4\u00e4ni, vaikkei se h\u00e4nen ominaistuoksunsa tainnut ollakaan. En muista, mit\u00e4 ajattelin Rovaniemelle muutosta, enk\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 ajattelin sinne asettumisesta. Hieman vanhempana totesin, ettei Rovaniemi ollut minua varten. Tuntui v\u00e4\u00e4ryydelt\u00e4 joutua asumaan paksujen kev\u00e4thankien keskell\u00e4, kun Turussa oli jo t\u00e4ysi kev\u00e4t. P\u00e4\u00e4tin melko varhaisessa vaiheessa, ett\u00e4 t\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi ehditty\u00e4ni muuttaisin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti takaisin Turkuun. Jarkko Laineen kirjat luettuani t\u00e4h\u00e4n yhdistyi viel\u00e4 se, ett\u00e4 sinne muutettuani perustaisin kommuunin.<\/p>\n\n\n\n

Inhosin koulunk\u00e4ynti\u00e4. Ensimm\u00e4isen luokan opettajani oli kannustava, ihana ihminen, mutta seuraavana vuonna meid\u00e4t vastaanotti despootti, joka saattoi ly\u00f6d\u00e4 oppilaan naaman pulpettiin, jos t\u00e4m\u00e4n ajatukset harhailivat jossain muualla kuin opetuksessa. Ja minullahan ne harhailivat. Muutama kuukausi sitten olin Ryhm\u00e4teatterin n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 Helsingiss\u00e4. Jonossa takanani seisova nainen ryhtyi yht\u00e4kki\u00e4 puhumaan tuttavallisesti kuin olisimme tavanneet t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 h\u00e4n oli luokkatoverini juuri tuolta Rovaniemen keskustan ala-asteelta, ja ett\u00e4 h\u00e4n muisti hyvin, kuinka mainittu opettaja oli kimpussamme. Ilmeisesti nimenomaan meid\u00e4n kahden kimpussa. Minulla ei ollut sellaista mielikuvaa, mutta muistan, ett\u00e4 joskus jalkani nousivat ilmaan, kun opettaja sai hyv\u00e4n otteen p\u00e4\u00e4laen hiuksista. Toisaalta se k\u00e4vi h\u00e4nelt\u00e4 helposti: h\u00e4n oli suunnattoman suuri nainen, ja min\u00e4 olin hyvin pieni poika. Olin aina koulun pienin. Yl\u00e4asteen viimeiselle luokalle asti. Olisin varmasti inhonnut koulua vapauteni menett\u00e4misen vuoksi ilman tuota opettajaakin, mutta ainakin h\u00e4n teki parhaansa negatiivisten tuntemusteni vahvistamiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Uskoisin, ett\u00e4 minulle luettiin kotona paljon. Is\u00e4ni jopa kirjoitti minulle oman kirjan, jossa h\u00e4n kuvasi perhett\u00e4mme sek\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n kalastusbiologina. Muistan sen kirjan kuvituksineen paremmin kuin monet muut asiat noilta ajoilta. Lukemaan oppiminen saattoi olla kohdallani aika vaivalloista, koska min\u00e4h\u00e4n suhtauduin torjuvasti kaikkeen oppimiseen, mutta tuon taidon hankittuani en en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt kirjoja k\u00e4sist\u00e4ni. Kolmannelle luokalle siirryin Saarenkyl\u00e4n ala-asteelle. Vanhempani olivat rakentaneet talon Nivavaaraan, Rusakkotielle, ja siell\u00e4 minulla oli oma huone, jonka saatoin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sarjakuvakokoelmillani, jotka laajenivat melkoisiksi. Istuin kaiken aikani tuossa huoneessa lukemassa sarjakuvia ja kirjastosta lainaamiani kirjoja. Lis\u00e4ksi piirsin ja kirjoitin. Minulla ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 oppia hyv\u00e4ksi piirt\u00e4j\u00e4ksi tai kirjoittajaksi, puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 olisin haaveillut noista asioista tulevana ammattina. Minulla ei ollut tavoitteellisuutta. Halusin vain leikki\u00e4. Yl\u00e4asteelta siirryin taidelukioon vailla mink\u00e4\u00e4nlaisia tulevaisuudenn\u00e4kymi\u00e4. Toivoin ainoastaan tulevani t\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi, jotta voisin lopettaa koulunk\u00e4ynnin. En tiennyt, mit\u00e4 sitten ryhtyisin tekem\u00e4\u00e4n, mutta vaihtoehtoja ei tuntunut olevan. K\u00e4vin koulussa sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ja piirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sarjakuvia. Parin vuoden kuluttua se oli ohi. Sortui omaan mahdottomuuteensa. Seitsem\u00e4ntoistavuotiaana aloitin taideopinnot Limingan taidekoulussa. Oli vuosi 1985. Is\u00e4ni ajoi minut ja kevyen muuttokuormani sis\u00e4oppilaitokseen, ja tunsin uuden ajan koittaneen, kun Toyotan per\u00e4valot katosivat Limingan lakeuksien taakse.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Turun Tuomikirkon tornissa otettu kirjailijakuva. Kuvan on ottanut Aleks Talve<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Is\u00e4ni oli harrastanut jo usean vuoden tietojen ker\u00e4\u00e4mist\u00e4 Lapin poromaiden menneest\u00e4 suuruudesta, Moskusta. Olin kulkenut h\u00e4nen mukanaan tutkimusmatkoilla, joiden pedanttisuutta en osannut h\u00e4mm\u00e4stell\u00e4, koska Moskuun liittyv\u00e4 historiantutkimus yhdistyi niin vahvasti h\u00e4nen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 biologina. L\u00f6ysimme korven keskelt\u00e4 Moskun vanhan ladon turpeeseen kadonneet perustukset, jotka mittasimme huolellisesti, ja sitten h\u00e4n piirsi kivenmurikoiden sijainnit muistikirjaansa. Mielest\u00e4ni se oli jokseenkin tyls\u00e4\u00e4. Olisin mieluummin ollut kotona lukemassa tai piirt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sarjakuvia. Is\u00e4ni oli kertonut minulle suunnittelevansa Moskusta kirjaa, ja mielest\u00e4ni se perusteli hyvin mets\u00e4ss\u00e4 kykkimisemme ja hyttyset ja kaiken muunkin tylsyyden, mutta tuollaistako todella oli kirjan kirjoittaminen? Tai siis: tuota kaikkeako se vaati? Ajattelin, ett\u00e4 niin varmaankin, ja samaan hengenvetoon ajattelin, ettei minusta siihen puuhaan siis koskaan olisi. En pit\u00e4nyt vaivann\u00e4\u00f6st\u00e4. Kun n\u00e4in ison tiilirakennuksen, ihmettelin vanhemmilleni \u00e4\u00e4neen, kuinka joku oli jaksanut laittaa ne kaikki tiilet paikoilleen.<\/p>\n\n\n\n

Ja sitten is\u00e4 alkoi kirjoittaa kirjaansa, ja min\u00e4 tulin viikonloppuisin Limingasta kotiin ja n\u00e4in, kuinka paperipino kasvoi, ja kuinka h\u00e4n litteroi haastatteluitaan ja ymp\u00e4r\u00f6i itsens\u00e4 sadoilla l\u00e4hdeteoksilla, joita k\u00e4vimme yhdess\u00e4 ostamassa Tukholman antikvariaateista asti. N\u00e4in, ett\u00e4 tuollaista oli oikea kirjoitusty\u00f6. My\u00f6s min\u00e4 kirjoitin koko ajan. Olin kirjoittanut jo useita \u201dromaaneja\u201d ja monen monta \u201drunokokoelmaa\u201d. Aina kotiin tullessani kirjoitin puhtaaksi viikon aikana valmistuneet runot, ja aina niit\u00e4 kertyi kymmeni\u00e4 liuskoja. Ne kaikki olivat tekeleit\u00e4, mutta minulle hyvin t\u00e4rkeit\u00e4. En koskaan kirjoittanut yksitt\u00e4ist\u00e4 runoa. Kirjoitin aina paksun kokoelman, ja lopuksi v\u00e4s\u00e4sin sille sis\u00e4llysluettelon ja vastaavanlaisen kansilehden, jollaisen olin n\u00e4hnyt is\u00e4nikin liitt\u00e4neen Moskuunsa.<\/p>\n\n\n\n

Sitten Mosku julkaistiin. Jari Tervo k\u00e4vi haastattelemassa is\u00e4\u00e4ni olohuoneessamme, ja h\u00e4nen kirjansa her\u00e4tti keskustelua ja sit\u00e4 ostettiin ja kiitettiin. Mielest\u00e4ni se oli t\u00e4ysin luonnollista. Tietysti is\u00e4ni sai kustannussopimuksen Helsinkiin sit\u00e4 varten matkustettuaan; h\u00e4nh\u00e4n oli ammattilainen ja tehnyt kirjansa vertaansa vailla olevalla pieteetill\u00e4, jollaiseen itse en ikin\u00e4 pystyisi.<\/p>\n\n\n\n

Vuosia my\u00f6hemmin tapasin Pentti Linkolan Turun kirjamessuilla. Linkola oli y\u00f6pynyt luonani ollessaan puhujana vaimoni j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tilaisuudessa Turussa, ja olimme keskustelleet puhelimessa is\u00e4ni Souvi-kirjasta, jonka olin h\u00e4nelle l\u00e4hett\u00e4nyt. Nyt h\u00e4n seisoi edess\u00e4ni ihmisi\u00e4 vilisev\u00e4ss\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ja kysyi: \u201dMilt\u00e4 sinusta tuntuu, kun tied\u00e4t, ettet koskaan tule kirjoittamaan yht\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 kirjaa kuin is\u00e4si?\u201d Linkola piti is\u00e4\u00e4ni Suomen parhaana kirjailijana, ja olin l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nelle Souvin, koska ihailin heit\u00e4 molempia. Ajattelin, ett\u00e4 Linkolan kysymys oli paitsi vaivaannuttava my\u00f6s relevantti. Ajattelin itsekin niin. Pidin is\u00e4\u00e4ni sanank\u00e4yt\u00f6n mestarina, ja mielest\u00e4ni h\u00e4nen kirjansa eiv\u00e4t olleet saaneet ansaitsemaansa huomiota. Nuorempana tosin en tajunnut t\u00e4t\u00e4 asiaa. Rosa Liksom oli l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nelle kiitoskortin Olkajoen luettuaan, ja min\u00e4 kuvittelin, ett\u00e4 sellaista h\u00e4nen kirjailijael\u00e4m\u00e4ns\u00e4 oli. Liksomit ja muut ihailemani ihmiset l\u00e4hetteliv\u00e4t h\u00e4nelle kortteja ja kehuivat h\u00e4nt\u00e4 Suomen parhaaksi. Ajattelin kuten Linkola, ett\u00e4 tuollaisen kirjailijan varjosta olisi hyvin vaikea luoda omaa kirjailijanuraa. Sellainen kuitenkin siinsi mieless\u00e4ni. Olin lopettanut kuvataiteen tekemisen ja ty\u00f6skentelin yst\u00e4vieni mainostoimistossa. Menin aamulla t\u00f6ihin ja tulin illalla t\u00f6ist\u00e4 ja tunsin itseni ly\u00f6dyksi, koska yritykseni kirjoittaa eiv\u00e4t kantaneet hedelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Minulla kuitenkin oli idea. Kirja nimelt\u00e4 S\u00f6mn\u00f6. Olin matkustanut perheeni kanssa Ut\u00f6n saarelle ja kirjoittanut siell\u00e4 synopsiksen, kehitt\u00e4nyt hahmoilleni nimet ja tarinat ja keksinyt my\u00f6s kirjan nimen. Muita ongelmia ei ollut kuin se, etten osannut kirjoittaa kirjaa. Ty\u00f6- ja perhe-el\u00e4m\u00e4 olivat opettaneet minulle vastuuntuntoa enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 pel\u00e4nnyt ty\u00f6n tekemist\u00e4, mutta en halunnut pilata parasta ideaani huonolla kirjoittamisella. Tein siis edelleen sit\u00e4, mink\u00e4 parhaiten taisin. Leikin kirjojen kirjoittamista suoltamalla useita kehnoja harjoitusromaaneja ja s\u00e4\u00e4stelin S\u00f6mn\u00f6t\u00e4. Sitten keksin idean Mehil\u00e4istiehen. Mehil\u00e4istie olisi mysteeriromaani, joka kertoisi saksalaisesta kuvataiteilijasta, Joseph Beuysista. Joseph Beuys olisi minun Moskuni. En\u00e4\u00e4 en kammoaisi tiilitalon muuraamista: upottautuisin taustaty\u00f6h\u00f6n ja katsoisin lopultakin, olisiko minusta siihen, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4lt\u00e4ni eniten halusin.<\/p>\n\n\n\n

Ker\u00e4sin tietoa, k\u00e4\u00e4nsin huonolla kielitaidollani englanninkielisi\u00e4 l\u00e4hdeteoksia ja kirjoitin Mehil\u00e4istiet\u00e4 lopulta viisi vuotta. Pidin sit\u00e4 kenraaliharjoituksena S\u00f6mn\u00f6lle. Kun Mehil\u00e4istie oli valmis, l\u00e4hetin sen useille kustantajille ja ryhdyin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kirjoittamaan S\u00f6mn\u00f6t\u00e4. Puolen vuoden kuluttua minulla oli kustannussopimus turkulaisen Sammakon kanssa. Olin tyytyv\u00e4inen, sill\u00e4 olin aina n\u00e4hnyt itseni Sammakon kirjailijana. Sammakko julkaisi Bukowskia, Kerouacia ja Burroughsia. Beat-kirjallisuus oli Jarkko Laineen romaaneista l\u00e4htien ollut l\u00e4hell\u00e4 syd\u00e4nt\u00e4ni, vaikka itse en sen tyyppist\u00e4 teksti\u00e4 en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n kirjoittaa, mik\u00e4 saattoi olla merkitt\u00e4v\u00e4 syy sille, ett\u00e4 olin vihdoinkin onnistunut tuottamaan jotain julkaisukelpoista.<\/p>\n\n\n\n

Kun Mehil\u00e4istie ilmestyi, S\u00f6mn\u00f6 oli jo kertaalleen kirjoitettu. Pauli Tapio voitti vuoden 2017 HS:n esikoiskirjakilpailun runoteoksellaan Varpuset ja aika. Ennen h\u00e4nen nimens\u00e4 julkistamista istahdin kustannustoimittajani kanssa Kiasman kahvilaan ja pidimme tunnin palaverin S\u00f6mn\u00f6n vaatimista muutoksista, joista juonen vaihtaminen ei ollut pienin, mutta tiesin selviytyv\u00e4ni siit\u00e4. Seh\u00e4n oli vain r\u00f6ykki\u00f6 tiili\u00e4, ja tiilet olivat olemassa muuraamista varten. L\u00e4hdimme Kiasmasta ja hetke\u00e4 my\u00f6hemmin k\u00e4ttelin Antti Majanderia, joka kysyi, joko toinen romaanini oli suunnitteilla. Tunsin ylpeytt\u00e4 vastatessani h\u00e4nelle, ett\u00e4 kirjoitin parhaillani kolmatta. Vuotta my\u00f6hemmin S\u00f6mn\u00f6 voitti Runeberg-palkinnon, ja silloin viimeistelin Runoilijaa. Runoilijan ilmestyess\u00e4 luovutin kustantajalle k\u00e4sikirjoituksen, joka julkaistaan parin viikon kuluttua nimell\u00e4 Ihmish\u00e4m\u00e4r\u00e4. Parhaillani kirjoitan viidett\u00e4 kirjaani. Ja nyt \u2013 viisikymment\u00e4kolmevuotiaana; viisitoista vuotta kest\u00e4neen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen ja totisen kirjoitusrupeaman j\u00e4lkeen, nelj\u00e4n julkaistun ja kehuja ker\u00e4nneen kirjan j\u00e4lkeen \u2013 minulla on leikkimist\u00e4 ik\u00e4v\u00e4. En ole leikkinyt kirjojen kirjoittamista en\u00e4\u00e4 aikoihin.<\/p>\n\n\n\n

Ja Linkola\u2026 Kustantajani antoi h\u00e4nelle Mehil\u00e4istien v\u00e4h\u00e4n ennen h\u00e4nen kuolemaansa. Linkola selasi teostani tuhansien avantovesien k\u00f6mpel\u00f6itt\u00e4mill\u00e4 sormillaan, laski sen p\u00f6yd\u00e4lle ja totesi: \u201dT\u00e4m\u00e4 ei taida olla oikein minun kirjani.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Heikki K\u00e4nn\u00f6
5.4. Turussa<\/p>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

MARJATTA V\u00c4\u00c4N\u00c4NEN, SIELULTAAN KOSKELAINEN<\/h2>\r\n\t\t\t

07.02.2022<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura julkaisee blogitekstej\u00e4 sukujen tarinoista tai henkil\u00f6ist\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa vuorossa on kirjoitus Nopolan sukuhaaran j\u00e4senelt\u00e4. Kirjoitus on julkaistu kotiseutulehdess\u00e4 Koskelainen 2021 ja julkaistaan nyt uudelleen sukuseuran blogissa. Kirjoittaja Riitta M\u00e4kinen on Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4sen tyt\u00e4r<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n

Lokakuussa 2020 kuoli ministeri Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4nen 97-vuotiaana. H\u00e4n oli ollut 90 vuotta helsinkil\u00e4inen, mutta vahvoin sitein Koskelle Tl. <\/p>\n\n\n\n

Helmi Marjatta os. Kittil\u00e4 syntyi Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4, mutta varsinaissuomalaisille vanhemmille. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli Helmi Nopola Karinaisten Kyr\u00f6st\u00e4, is\u00e4ns\u00e4 Urho Kittil\u00e4 Kosken Halikkolasta. Urhon isovanhemmat Juho Urmas Sorvastolta ja Loviisa Liipola olivat avioituessaan hankkineet Kittil\u00e4n tilan, joka sijaitsi n\u00e4k\u00f6et\u00e4isyydelt\u00e4 Loviisan kodista. Tavan mukaan tilan nimi otettiin sukunimeksi.<\/p>\n\n\n\n

Aikanaan Urho l\u00e4hti kotitilalta maailmalle. H\u00e4nest\u00e4 tuli toimittaja maalaisliittolaisiin lehtiin, ensin Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 ja Turussa, sitten Helsingiss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Helmi ja Urho kuuluivat aikansa aatteelliseen nuorisoon. Toisensa he l\u00f6ysiv\u00e4t Karinaisten nuorisoseuran loppiaisiltamissa. Helmi oli luonteeltaan arempi ja pysytteli enimm\u00e4kseen kotipiiriss\u00e4. Urho aktiivisempi, kuten lehtimiehen pit\u00e4\u00e4kin. <\/p>\n\n\n\n

Marjattan pikkuveli Urmas kuoli heti pikkuvauvana. Kaarina syntyi Marjatan ollessa seitsenvuotias. Ik\u00e4erosta huolimatta siskoksista tuli l\u00e4heisi\u00e4. Ja molemmista tuli toimittajia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Helmi Kittil\u00e4 os. Nopola, Kaarina, Marjatta ja Urho Kittil\u00e4 t\u00e4m\u00e4n palattua vankilasta, jonne h\u00e4n joutui vuonna 1935 er\u00e4\u00e4n poliittisen pakinansa takia<\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n<\/div><\/div>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
\n

Kes\u00e4koskelaiseksi<\/strong>
\u201dKittil\u00e4n papan\u201d kuoleman j\u00e4lkeen perheen side Urho kotiseutuun tiivistyi. Perillisten keskeisess\u00e4 huutokaupassa 1937 tilan omistus siirtyi Urholle ja Helmille.<\/p>\n\n\n\n

Tuolloin oli varsin tavallista, ett\u00e4 kaupunkilaiset pyrkiv\u00e4t sivutoimisiksi maanviljelij\u00f6iksi, mm. monilla ajan johtavilla poliitikoilla oli maatila. Urholla maahenki oli erityisen syv\u00e4\u00e4 lajia. Kittil\u00e4t jatkoivat Helsingiss\u00e4 asumista, mutta naisv\u00e4en kes\u00e4t kuluivat tiiviisti Kittil\u00e4ss\u00e4. Linja-auto toi Urho is\u00e4n viikonlopuiksi ja muutkin kev\u00e4in syksyin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kittil\u00e4n p\u00e4\u00e4rakennus Tilkasten-V\u00e4rrin suvun taiteilijoihin lukeutuneen Martti Vainion ikuistamana v. 1956<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Marjatta on kertonut muistelmissaan, ett\u00e4 Koskella avautui uusi maailma, joka ei ollut pelkk\u00e4\u00e4 maalaisidylli\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ki varsinkin naisten ty\u00f6n raskauden. Vastakohtaisuus keskiluokkaiseen tytt\u00f6koulun maailmaan oli ilmeinen. My\u00f6s Marjatta ja Kaarina velvoitettiin pellolle. Lypsyt kuitenkin hoiti karjanhoitaja. Paikkakunnan rientoihin tyt\u00f6t osallistuivat mm. iltamien ja muiden juhlien pianisteina.<\/p>\n\n\n\n

Sotavuodet merkitsiv\u00e4t erityisen tiukkoja ty\u00f6kesi\u00e4. Kes\u00e4\u00e4 1943 Marjatta tuli \u201dsuorittamaan\u201d tuoreena ylioppilaana ja l\u00e4hti syksyll\u00e4 opiskelemaan Helsingin yliopistoon kirjallisuutta, taidehistoriaa ja saksan kielt\u00e4. \u2013 Maaty\u00f6kesien positiivista antia oli hyv\u00e4 pohjakunto, joka kantoi pitk\u00e4lle vanhuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Varsinaissuomalainen ja savolainen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Opiskelijana Marjatta hakeutui Varsinaissuomalaiseen osakuntaan sek\u00e4 Maalaisliittolaisten ylioppilaiden yhdistykseen. J\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 h\u00e4n tapasi agronomiksi opiskelevan savolaispojan, Jouko V\u00e4\u00e4n\u00e4sen. T\u00e4m\u00e4 tuli yht\u00e4 maalaisliittolaisesta kodista kuin Marjatta. Joukon \u00e4idist\u00e4 Hiljasta tuli kansanedustaja vuosiksi 1951\u20131966.<\/p>\n\n\n\n

Kihlaparille oli el\u00e4mys tutustua toistensa el\u00e4m\u00e4npiireihin. Pieni esimerkki: Kun Jouko opinnoissaan luki maaper\u00e4oppia, oli \u201dkohosuo\u201d h\u00e4nest\u00e4 aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n ilmi\u00f6. Sellaisia ei ollut kotiseudulla. Mutta Koskellapa oli asiasta todiste ihan Tuimalan kupeessa! Marjatalle puolestaan oli savolaisessa huumorissa tietty\u00e4 oppimista.<\/p>\n\n\n\n

Jouko ja Marjatta avioituivat valmistuttuaan 1950. Heille syntyi kolme lasta, Riitta, Tuomo ja Hannu. Jouko ty\u00f6skenteli Pellervo-Seurassa, Valiossa sek\u00e4 p\u00e4\u00e4toimittajana Pellervo-lehdess\u00e4 ja Maaseudun Tulevaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Marjatta Kittil\u00e4 ja h\u00e4nen seppeleensitojansa Jouko V\u00e4\u00e4n\u00e4nen maisterinpromootiossa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1950. Samoja juhlavaatteita k\u00e4ytettiin pian h\u00e4iss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Kirjoittaja l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4<\/strong>
Marjatta ty\u00f6skenteli free lance -toimittajana, sitten Kotiliesi-lehdess\u00e4 ja siirtyi 1970-luvulla Valion tiedotusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n

1950-60 -luvuilla V\u00e4\u00e4n\u00e4set kirjoittivat yhdess\u00e4 ja erikseen historiikkeja, Marjatta Kosken Tl s\u00e4\u00e4st\u00f6pankista ja Someron osuusmeijerist\u00e4. Kun Yrj\u00f6 Liipolan taidekokoelma tuli Koskelle, Marjatta kirjoitti esittelyvihkosen. \u2013 Liipola oli sukua my\u00f6s \u00e4idin puolelta, sill\u00e4 Helmin is\u00e4n\u00e4iti ja Yrj\u00f6n \u00e4iti lukeutuivat molemmat tunnettuihin Tilkasen sisaruksiin. My\u00f6hemmin Marjatta tuli toimimaan Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseuran puheenjohtajana.<\/p>\n\n\n\n

Kotiliedess\u00e4 V\u00e4\u00e4n\u00e4sen leip\u00e4lajeja olivat kulttuuri ja yhteiskunta. T\u00e4m\u00e4n lehden palstoilla h\u00e4n esimerkiksi kehitteli lasten kotihoidontuen ideaa. Toinen asia, jonka juuri h\u00e4n toi yleiseen tietoisuuteen, oli juuriltaan temmattujen ruotsinsuomalaisten lasten tilanne kouluissa, joissa ummikoille ei ollut silloin mit\u00e4\u00e4n pehmennyksi\u00e4. Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4nen ajoi suomalaissiirtolaisten asioita my\u00f6s pohjoismaisten kontaktiensa kautta. Ruotsin maalaisliittoon Kittil\u00e4n perhe oli tutustunut 1930-luvun lopussa, kun sielt\u00e4 tuli kiinnostuneita yhteyksien solmijoita. Parina sota-kes\u00e4n\u00e4 Ruotsista tuli vapaahehtoinen nuori mies Kittil\u00e4n peltot\u00f6ihin. V\u00e4hitellen Marjatta v\u00e4rv\u00e4ttiin pohjoismaisiin yhteyksiin tulkiksi, ja sitten itsen\u00e4isiin teht\u00e4viin. My\u00f6hemmin Pohjoismaiden neuvostosta tuli h\u00e4nelle t\u00e4rke\u00e4 vaikutusareena.<\/p>\n\n\n\n

\"\"

Kulttuuriministeri V\u00e4\u00e4n\u00e4nen oli opintojensa mukaisella p\u00e4tevyysalueellaan avatessaan suomalaisen jugendtaiteen n\u00e4yttely\u00e4 Saksassa noin v. 1973. Varsinaisiin poliittisiin kamppailuihin h\u00e4n oli p\u00e4tev\u00f6itynyt jo koulutyt\u00f6st\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Marjatalla oli toimittajan mieli, suoranainen tarve kertoa eteenp\u00e4in kokemaansa ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4. Urho-is\u00e4ns\u00e4 kuoltua 1977 Marjatta otti jatkaakseen t\u00e4m\u00e4n Huidunper\u00e4-pakinoita Maaseudun Tulevaisuudessa. Urhon nimimerkki oli ollut Hannan Heikki, Marjatan Heikintyt\u00e4r. Hannan Heikki oli 1950-luvulla luonut silloisia Kosken oloja muistuttavan pienoisyhteis\u00f6n, johon kuului sellaisia hahmoja kuin Kankuri-Karoliina, Urakka-Hermanni, el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, Kyl\u00e4-Huinalan v\u00e4ki, jne. N\u00e4m\u00e4 kommentoivat maailman menoa kukin omalta kantiltaan. Urhon oma \u00e4\u00e4ni kuului usein Mattilan vaarina ja niin kuului Marjatankin. Vuosien edetess\u00e4 Heikintyt\u00e4r j\u00e4tti roolihahmot v\u00e4lill\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n, mutta jos h\u00e4n vaikka sai jonkun ajatuksen yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n, ministeri Jaakko Nummiselta, se ilmaantui lehteen \u201del\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u201d suulla. Ja jos Hannu-poika, energia-alalla ty\u00f6skentelev\u00e4 diplomi-insin\u00f6\u00f6ri, antoi faktoja tuulivoimaloista, ne muuntuivat Kyl\u00e4-Huinalan opiskelijapojan tiet\u00e4mykseksi. Tytt\u00e4ren ja v\u00e4vyn panokset n\u00e4kyiv\u00e4t \u201dkirjastonhoitajan\u201d kertomina.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittamisen Heikintyt\u00e4r j\u00e4tti t\u00e4ytetty\u00e4\u00e4n 90 vuotta. Viimeiset vuodet h\u00e4n oli kyll\u00e4 jo tarvinnut kirjoittamiseen ja tietokoneen hallintaan melko lailla perheen tukea.<\/p>\n\n\n\n

Politiikka aina l\u00e4sn\u00e4<\/strong>
Kittil\u00e4n ja V\u00e4\u00e4n\u00e4sen perheiss\u00e4 politiikka oli aina l\u00e4sn\u00e4. Siit\u00e4 puhuttiin, luettiin ja kirjoitettiin. Oma n\u00e4k\u00f6kulma oli etenkin maalaisv\u00e4est\u00f6n el\u00e4m\u00e4nehtojen edist\u00e4minen, mutta ei mitenk\u00e4\u00e4n ahtaan talouspoliittisesti. Terve kansanvaltaisuus oli ensimm\u00e4inen perusarvo. Toinen oli kulttuuri.<\/p>\n\n\n\n

Marjatan politiikan seuraaminen alkoi jo lapsena. Is\u00e4 teki toimittajan t\u00f6it\u00e4 kotonakin ja saneli eduskunta-aiheisia tekstej\u00e4 puhelimessa Ilkka-lehteen. V\u00e4kisinh\u00e4n sen kuuli. 1930-luvun alkupuoli oli poliittisesti erityisen kiihke\u00e4\u00e4 aikaa. Er\u00e4s Ilkassa julkaistu, tunnettua oikeistopoliitikkoa arvosteleva pakina tuotti Kittil\u00e4lle per\u00e4ti vankilatuomion. Marjatalle tuli hyvin selv\u00e4ksi sellaiset k\u00e4sitteet kuin \u201dkansanvaltainen tasavalta\u201d. Osa opettajista olisi suosinut Saksan tai Italian diktatuurisia malleja.<\/p>\n\n\n\n

Sotien j\u00e4lkeen maalaisliitolla oli paljon k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 koulutetulle ja esiintymiskykyiselle helsinkil\u00e4isj\u00e4senelle. H\u00e4n edusti maailmankatsomusta Yleisradion hallinnossa, V\u00e4est\u00f6liitossa, Naisj\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliitossa jne. Kun valtiovalta 1960-luvulla asetti komitean kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n taidehallintoa ja tukij\u00e4rjestelmi\u00e4, Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4nen nimitettiin sinne edustamaan maaseutua ja yleis\u00f6\u00e4, useimpien muiden j\u00e4senten edustaessa omia taiteenalojaan.<\/p>\n\n\n\n

NIinp\u00e4 kentt\u00e4 oli tuttu, kun V\u00e4\u00e4n\u00e4nen 1972 nimitettiin kulttuuriministeriksi. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si panemaan suunnitelmia toimeen ja panosti erityisesti musiikkikoulutukseen, joka rakennettiin koko valtakunnan k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4ksi verkostoksi.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen ministerikausi oli taistelunt\u00e4yteinen. Laitimmainen vasemmisto valmistautui vallankumoukseen ja sai merkitt\u00e4v\u00e4n osan kulttuurikentt\u00e4\u00e4 puolelleen. Kun ministeri V\u00e4\u00e4n\u00e4nen ajoi edellisministeri\u00e4 tasapuolisempaa rahanjakoa, h\u00e4nest\u00e4 tuli, nykytermi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en, suorastaan maalituksen kohde. Mutta Marjatta-ministerih\u00e4n oli saanut tietyn valmennuksen oman linjan pit\u00e4miseen jo koulutytt\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ministeriksi tullessaan Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4nen ei ollut viel\u00e4 kansanedustaja. Mutta h\u00e4n oli Keskustapuolueen Naisten puheenjohtaja ja puolueen varapuheenjohtaja. Kansanedustajaksi h\u00e4net valittiin Uudeltamaalta 1975. Vuoden 1991 vaaleihin h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 asettunut ehdolle.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4\u00e4n\u00e4sen aktiivivuosina oma puolue oli melko kahtia jakautunut. H\u00e4n oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 V-linjaa, jossa ehk\u00e4 oltiin arvoiltaan v\u00e4h\u00e4n perinteisempi\u00e4 sek\u00e4 v\u00e4h\u00e4n varauksellisempia it\u00e4naapuriin n\u00e4hden, kuin K-linjalla.<\/p>\n\n\n\n

Kosken maisemissa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4pi kaikkien vuosikymmenten Marjatan sielunmaisemana pysyi Halikkola. Kun Kittil\u00e4\u00e4n oli rakennettu uusi p\u00e4\u00e4rakennus mukavuuksineen, kes\u00e4lomien lis\u00e4ksi my\u00f6s juhlapyh\u00e4t siirryttiin viett\u00e4m\u00e4\u00e4n siell\u00e4. El\u00e4kevuosina V\u00e4\u00e4n\u00e4set pysyiv\u00e4t Kittil\u00e4ss\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4nkin, mutta luottamus- ja yhdistysteht\u00e4v\u00e4t palauttivat sitten taas p\u00e4\u00e4kaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n

Kittil\u00e4ss\u00e4 huippuhetki\u00e4 olivat pyhien ohella kylv\u00f6- ja puintip\u00e4iv\u00e4t. Koskelaisten keskuuteen oli mukava menn\u00e4 vaikka Kohauksen tapahtumiin ja pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n l\u00e4hetyslounaalle.<\/p>\n\n\n\n

Vanha polvi oli siirtynyt rajan taakse 1977 ja 1980, Kaarina 1991. Vuonna 1998 Marjatta menetti puolisonsa Joukon.<\/p>\n\n\n\n

Kosken matkat oli sen j\u00e4lkeen teht\u00e4v\u00e4 poikien perheiden kyydiss\u00e4, sill\u00e4 ajokorttia Marjatta ei koskaan hankkinut. Vaihtoehtoisesti h\u00e4n k\u00e4veli pikkukapsekkinsa kanssa l\u00e4himm\u00e4lle pikalinjapys\u00e4kille. Entinen linja-autoreitti Helsinki-Somero-Koski vaihtui Helsinki-Salo -reitiksi, luottotaksin t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4n\u00e4. Mummi, kuten perhepiiri h\u00e4nt\u00e4 lastenlasten synnytty\u00e4 kutsui, p\u00e4rj\u00e4si hyvin yksinkin, mutta viihtyi parhaiten, kun mahdollisimman moni omainen oli paikalla.<\/p>\n\n\n\n

2010-luvun alussa alkoi muistisairaus antaa merkkej\u00e4. Tuli aika siirty\u00e4 palvelutaloon, sitten hoivakotiin. Siell\u00e4 oli somerolainen hoitaja, jonka murteen Marjatta tunnisti ja otti h\u00e4net luottohoitajakseen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Isomummi ja yksi viidest\u00e4 lapsenlapsenlapsesta vuonna 2015<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Mummin 95-vuotisp\u00e4iv\u00e4 elokuussa 2018 voitiin viel\u00e4 viett\u00e4\u00e4 perheen kesken Kittil\u00e4ss\u00e4, ja samalla kahden vanhimman lapsenlapsenlapsen 8-vuotisjuhlaa.<\/p>\n\n\n\n

Monen muistisairaan luonne muuttuu, Marjatan kohdalla niin, ett\u00e4 tietty l\u00e4hipiirin tuntema k\u00e4rkevyys h\u00e4visi ja j\u00e4ljelle j\u00e4i silkka valoisuus. \u2013 \u201dIhana rouva, aina niin kiitollinen\u201d, huudahti hoitoavustaja, joka viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 tuli k\u00e4ym\u00e4\u00e4n huoneessa. Marjatan pitk\u00e4\u00e4n hyv\u00e4n\u00e4 s\u00e4ilynyt fyysinen kunto oli heikentynyt koronakev\u00e4\u00e4n\u00e4 2020. Lokakuun toisella viikolla l\u00e4\u00e4k\u00e4ri totesi, ett\u00e4 \u201del\u00e4m\u00e4nlanka on ohut\u201d. Mummi sai omaiset vierelleen, rauhalliseen aamuy\u00f6h\u00f6n 16.10. asti.<\/p>\n\n\n\n

Koronarajoitukset olivat silloin sen verran v\u00e4ljempi\u00e4, ett\u00e4 siunaustilaisuuteen Kosken kirkkoon p\u00e4\u00e4si kohtuullinen saattojoukko sukua ja koskelaisia. Naispappeuden puolesta puhunut Marjatta olisi varmasti arvostanut tietoa, ett\u00e4 h\u00e4net siunasi Outi Niiniaho, ja ett\u00e4 laulajatkin olivat Valo-yhtyeen koskelaisia naisia.<\/p>\n\n\n\n

Oli pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n aatto ja tarkalleen 71 vuotta Marjatan ja Joukon kihlajaisista ja Joukon ensivierailusta Koskella.<\/p>\n\n\n\n

Ministeri V\u00e4\u00e4n\u00e4selt\u00e4 oli 1973 pyydetty puheenvuoroa kirjaan \u201dMinun Jumalani\u201d. H\u00e4n korosti kirjoituksessaan Koskea \u201dkiintymyksen maisemana\u201d.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
\u201dVanha hellytt\u00e4v\u00e4n kaunis tapuli ja sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 edellisten sukupolvien haudat.\u201d \u2013 Mm. n\u00e4ill\u00e4 sanoilla Marjatta kuvaili \u201dkiintymyksen maisemaansa\u201d vuonna 1973<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

\u201dJumala on siin\u00e4 el\u00e4m\u00e4n antaja ja luonnon j\u00e4rjestyksen yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kev\u00e4\u00e4n tullen suvivirsi ja sadon kypsytty\u00e4 Soi kunniaksi Luojan ovat ominta sanomaa. [\u2026] My\u00f6nn\u00e4n, ett\u00e4 todellisen Luojani tapaan Varsinais-Suomessa. Kaikki on silloin hyvin yksinkertaista ja hyvin selv\u00e4\u00e4, tai on mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 selvyyteen. On kotona.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Lis\u00e4ys Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseuran sivuja varten:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kun mietimme muistolausetta kuolinilmoitukseen, tartuimme Aaro Hellaakosken runoihin. Sielt\u00e4 Marjatta oli itse l\u00f6yt\u00e4nyt runon Kaarina-sisarensa muistoksi. Tuntui, ett\u00e4 h\u00e4n olisi arvostanut hyv\u00e4n nuoruudentoverinsa Katri Hellaakosken is\u00e4n ja \u201dsuvun v\u00e4vyn\u201d teksti\u00e4 omallekin kohdalleen.<\/p>\n\n\n\n

Kun elettiin loppusyksy\u00e4, kosketti s\u00e4e sarjasta Marraskuu. Se sis\u00e4ltyi Hellaakosken kuolinvuonna 1952 ilmestyneeseen kokoelmaan.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n

\u2026Jos maisema lienee marras ja hyhm\u00e4inen ja karu
(kuin tulee ollakin silloin, kun talvi l\u00e4henee)
ja poissa lintujen \u00e4\u00e4net ja kukkimisen taru,
ei v\u00e4hene kiitos suusta, jos voimat v\u00e4henee,
vaan askeleen rouskahtaissa maan kylm\u00e4\u00e4n kamaraan
ja p\u00e4iv\u00e4n harmetessa, kun ilta on tulollaan,
joku silm\u00e4 saakoon nousta ylitse vainion
ja n\u00e4hk\u00f6\u00f6n nyt: avaraa ja juhlavaakin on.<\/p><\/blockquote>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

S\u00e4keen mukana ik\u00e4\u00e4n kuin seisoimme Kittil\u00e4n pihalla ja katselimme Mummin kanssa kes\u00e4n kukoistuksesta talven lepoon asettuneita vainioita. T\u00e4t\u00e4kin pohjolan vuodenaikaa, pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n tienoota, h\u00e4n arvosti. Kokonaisena s\u00e4e oli liian pitk\u00e4, joten ilmoituksessa se aloitettiin rivist\u00e4 \u201dEi v\u00e4hene kiitos\u201d. Olihan kiitollisuus se piirre, jonka Marjatta s\u00e4ilytti viimeiseen asti.<\/p>\n\n\n\n

\n

Helmi Marjatta V\u00e4\u00e4n\u00e4nen<\/strong>
s. 9.8.1923 k. 16.10. 2020<\/p>\n\n\n\n

Yo 1943, fil.maist. 1950
Toimittaja, tiedotusp\u00e4\u00e4llikk\u00f6
Kansanedustaja 1975\u20131991
Presidentin valitsijamies 1975,1982
Pohjoismaisen neuvoston j\u00e4sen 1973\u20131991
Ministeri opetusministeri\u00f6ss\u00e4, \u201dkulttuuriministeri\u201d 1972\u201375
Opetusministeri 1976\u201377sosiaali- ja terveysministeri 1982\u201383
Keskustapuolueen naisten pj. 1971\u201385
Keskustapuolueen puoluehallitus 1969\u201386, vpj. 1971-86
Helsingin kaupunginvaltuutettu 1976-1984
Naisj\u00e4rjest\u00f6jen Keskusliiton pj. 1973\u201382
Yleisradion hallintoneuvosto 1967-91
Suomen taitoluisteluliiton pj. 1975\u201384
Suomen olympiakomitea 1976\u201384
Jne.
Puheenjohtajuuksia: Alli Paasikiven s\u00e4\u00e4ti\u00f6, Talonpoikaiskulttuuris\u00e4\u00e4ti\u00f6, Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura.
Ministerin arvonimi 1994<\/p>\n<\/div><\/div>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

Esittelyss\u00e4 seuran nykyinen puheenjohtaja v. 2019 l\u00e4htien<\/h2>\r\n\t\t\t

17.06.2020<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n
\"\"<\/figure>
\n

Nimi<\/h3>\n\n\n\n

Anne Ranta<\/p>\n\n\n\n

Ik\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

51 v.<\/p>\n\n\n\n

Siivilis\u00e4\u00e4ty<\/h3>\n\n\n\n

eronnut 2005 (ent. Hemmi), avoliitossa<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Asuu<\/h3>\n\n\n\n

Rym\u00e4ttyl\u00e4ss\u00e4 maatalossa (Suikkilan Tila, Poikko)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Perhe<\/h3>\n\n\n\n

Laajempaan perheeseen kuuluu avomies Roni, Viivi-koira, palvelutalossa asuva 72-v. \u00e4iti Mirja, sek\u00e4 jo aikuiset lapset ja pikkusisko Aina 30 v.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lapset<\/h3>\n\n\n\n

kaksi lasta, Tuomas 22 v. suorittaa Tampereella DI-opintoja Konetekniikan linjalla, kes\u00e4isin asuu kotona Naantalissa.
Laura 20 v. opiskelee Media ja Informaatio \u2013opintoja Amsterdamin yliopistossa. Viett\u00e4\u00e4 kes\u00e4t Naantalissa.<\/p>\n\n\n\n

Opiskelut<\/h3>\n\n\n\n

Yo-merkonomi sihteerilinjalta
TAKK: Kaukoid\u00e4nkaupan ja kiinan kielen erikoistumiskoulutus
Taidehistorian, kulttuurihistorian ja kasvatustieteen approbatur
Kielet: englanti, ruotsi, ranska, espanja, saksa, indonesia
EMBA \u2013opiskelut Turun kauppakorkeassa meneill\u00e4\u00e4n<\/p>\n\n\n\n

Asunut<\/h3>\n\n\n\n

Los Angelesissa, Pariisissa, Mexico-Cityss\u00e4, Madridissa, Jakartassa<\/p>\n\n\n\n

Ammatti<\/h3>\n\n\n\n

Kiinteist\u00f6sijoittaja \/ yritt\u00e4j\u00e4<\/p>\n\n\n\n

Harrastukset ja kiinnostuksen kohteet<\/h3>\n\n\n\n

Juoksu, jooga, purjehtiminen, moottoriveneily, m\u00f6kkeily saaristossa
matkustaminen mm. Lontoossa 3-4 krt\/vuodessa
mehil\u00e4istarhaus, perinnerakentaminen
puhdas prosessoimaton luomuruoka
terveyteen\/pitk\u00e4ik\u00e4isyyteen liittyv\u00e4t asiat
klassiset konsertit (niiss\u00e4 k\u00e4yminen ja niiden j\u00e4rjest\u00e4minen)<\/p>\n\n\n\n

Yhteys sukuseuraan<\/h3>\n\n\n\n

Seuran perustajaj\u00e4senen Saara Nopola-Rannan pojantyt\u00e4r (Nopola)
eli Tilkasten Johannan pojantytt\u00e4ren pojantyt\u00e4r<\/p>\n\n\n\n

Tavoitteet sukuseuratoiminnassa ja hallitusty\u00f6skentelyss\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Sukuseuratoiminnan saattaminen nykyaikaan, arvokkaan sukuseuran t\u00e4rkeiden ja mielenkiintoisten tietojen muuttaminen s\u00e4hk\u00f6iseen muotoon niin, ett\u00e4 ne ovat helposti nuorempien ja tulevien sukupolvien l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, toiminnan kehitt\u00e4minen my\u00f6s nuorisoa ja lapsiperheit\u00e4 ajatellen<\/p>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

Kotiseutuneuvos Katri Hellaakoski 95-v. sunnuntaina 8.3.2020<\/h2>\r\n\t\t\t

28.05.2020<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>

Sauvon kotiseuturetkell\u00e4 18.8.2018, Katri Hellaakoski piti maljapuheen 35-vuotiaalle Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseuralle. Maljapuheessaan h\u00e4n kertoi nuoruudestaan ja sukuseuran alkuajoista seuraavaa:<\/p>\n

\u201dSotavuosina koululaisten ja lukiolaisten piti menn\u00e4 maataloust\u00f6ihin kes\u00e4isin, sotamiesten ollessa rintamalla. Jokaisen piti hommata oma ty\u00f6paikkansa. Ellei siihen pystynyt, oli tarjolla ty\u00f6leirej\u00e4 eri puolella Suomea. Minun ty\u00f6paikkani oli Kosken Ali-Liipolassa, jossa nuori sotaleski Tyyne Mikkola yritti taloudellisten vaikeuksiensa keskell\u00e4 luotsata taloutta eteenp\u00e4in. Ja ty\u00f6t\u00e4 riitti totisesti.<\/p>\n

Siin\u00e4 joen toisella puolella, Kittil\u00e4n tytt\u00e4ret Marjatta, josta sittemmin tuli ministeri V\u00e4\u00e4n\u00e4nen, ja h\u00e4nen sisarensa Kaarina, tekiv\u00e4t kotitilalla maataloust\u00f6it\u00e4. Me yst\u00e4vystyimme hyvin l\u00e4heisesti. Me rakensimme sellaisen hirsisen lautan, jota pitk\u00e4n seip\u00e4\u00e4n kanssa lyk\u00e4ttiin Ali-Liipolan rannalta Kittil\u00e4n rannalle. Kittil\u00e4n tytt\u00f6jen lis\u00e4ksi tutustuin tietysti koko perheeseen, samoin Tohtori Nopolaan, joka vieraili siell\u00e4 usein sisarensa Helmin luona. Kului vuosia, min\u00e4 avioiduin Sauvoon, ja olin jo lesken\u00e4, kun Tohtori Nopola-Ranta soitti kerran minulle ja sanoi, ett\u00e4 \u2019Kuules Katri, l\u00e4hdet\u00e4\u00e4np\u00e4s Karinaisiin, koska olen kuullut, ett\u00e4 siell\u00e4 ollaan perustamassa sukuseuraa.\u2019 H\u00e4nell\u00e4 ei n\u00e4et itsell\u00e4 ollut ajokorttia, ja min\u00e4 olin valmis kuin lukkari sotaan.<\/p>\n

Siihen aikaan oli tavattoman kova innostus sukuseuraan, ja meill\u00e4 kokouksissa oli osanottajia aivan pilvin pimein. Nyt joukkomme on kutistunut aika tavalla niist\u00e4 ajoista. Siit\u00e4 huolimatta toivon, ett\u00e4 nyt Sauvoon tultuamme, kohotamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n maljan 35-vuoden ik\u00e4\u00e4n ehtineelle sukuseuralle ja toivotamme sille paljon elinvuosia eteenp\u00e4in! Skool!\u201d<\/p>\n

\"\"

Katri Hellaakoski<\/p><\/div><\/p>\n

\"\"

Katri Hellaakoski<\/p><\/div><\/p>\n

N\u00e4in mekin, Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura ry, haluamme onnitella sukuseuran perustajaj\u00e4sent\u00e4 ja pitk\u00e4aikaista hallituksen j\u00e4sent\u00e4, Katri Hellaakoskea 95-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n johdosta, ja toivotamme h\u00e4nelle paljon iloisia ja onnellisia elinvuosia t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in! L\u00e4mpim\u00e4t onnittelut!<\/p>\n

Sauvossa 12.3.2020<\/p>\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura ry<\/p>\n

\n

Suvipilvet, onnen pilvet – – –<\/strong><\/p>\n

Suvipilvet, onnen pilvet
\npeitt\u00e4\u00e4 taivahan.
\nLiikkumatta lep\u00e4\u00e4 pinta,
\nlaajan ulapan.<\/p>\n

Niin kuin tytt\u00f6 helmi\u00e4ns\u00e4
\nnauhaan pujottaa,
\nniinp\u00e4 p\u00e4iv\u00e4t aurinkoiset
\nohi vaeltaa.
\nSiin\u2019 on onni \u2013 ajatella \u2013
\naika etenee,
\nkultap\u00e4iv\u00e4t kalliit, kalliit
\nhukkaan hupenee.<\/p>\n

Siin\u2019 on onni \u2013 hymyhuulin
\nn\u00e4hd\u00e4 – – – vaihtuvat
\ntaivahalla suvipilvet
\nlumivalkeat.<\/p>\n

Aaro Hellaakoski<\/em><\/p>\n

Peto pikkuinen<\/strong><\/p>\n

\u201dNiin hassunkurisen touhun n\u00e4\u00e4n
\nSuu tuoss\u2019 on sepposen selj\u00e4ll\u00e4\u00e4n,
\nSuu pieni ja hampaaton,
\nSe naurua on.<\/p>\n

Suu pieni, mik\u00e4 sua naurattaa?
\nMik\u00e4 ilo noin sirriin silm\u00e4t saa?
\nN\u00e4in kyselen turhaan lapseltain.
\nSe nauraa vain.<\/p>\n

Se on l\u00e4mmint\u00e4 maitoa pullollaan,
\nSill\u2019 on \u00e4idin suukkonen otsallaan
\nSe on kurkkua my\u00f6ten kyll\u00e4inen,
\npeto pikkuinen.<\/p>\n

Sin\u00e4 paljon vaadit ja paljon saat,
\nSin\u00e4 siunaat k\u00e4ttemme toukomaat.
\nNyt vasta ne t\u00e4hk\u00e4n kantaa:
\nSin\u00e4 annat meid\u00e4n antaa.\u201d<\/p>\n

Aaro Hellaakoski<\/em><\/p>\n

(A.H. on kirjoittanut runon tytt\u00e4relleen Katrille, \u201doriginaalille\u201d peto pikkuiselle)<\/p>\n<\/div>\n

Katri Hellaakosken is\u00e4, Aaro Antti Hellaakoski (22.6.1893 Oulu \u2013 23.11.1952 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, runoilija, maantieteilij\u00e4 ja maantieteen opettaja ja dosentti.<\/p>\n

Artikkeli Aaro Hellaakoskesta Wikipediassa<\/a><\/p>\n

MIST\u00c4 NIMI HELLAAKOSKI?<\/h3>\n

Pyh\u00e4joella on sen niminen koski kuin Helaakoski, ja joessa on mutka. Ja siin\u00e4 mutkassa on kyl\u00e4, jonka nimi on Helaakoski. Siell\u00e4 asuu paljon Helaakoski \u2013nimisi\u00e4 ihmisi\u00e4, mutta he eiv\u00e4t kaikki ole verisukulaisia kesken\u00e4\u00e4n. Kun Aaro l\u00e4hti aikanaan kotiseudulta pois, h\u00e4nest\u00e4 tuntui pahalta, ett\u00e4 Helaakoski \u2013nimi kirjoitettiin yhdell\u00e4 l:ll\u00e4, vaikka se lausuttiin pohjalaasittain leve\u00e4sti \u201dHellaakoski\u201d. Niinp\u00e4 h\u00e4n otti taiteilijanimekseen Hellaakosken, kuten teki my\u00f6s h\u00e4nen sisarensa taidemaalari Aira Helaakoski.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Katrin isois\u00e4 Antti Rietrikki (Rieti) Helaakoski p\u00e4\u00e4si ylioppilaaksi v. 1881 ja h\u00e4n oli ensimm\u00e4isi\u00e4 suomalaisia ylioppilaita Oulusta.<\/p>\n

Aaro Hellaakoski v\u00e4itteli 1928 tohtoriksi geologian alalta. V\u00e4it\u00f6skirjan nimi on Puulan j\u00e4rviryhm\u00e4n kehityshistoria. Is\u00e4 ja poika juhlistivat yhdess\u00e4 n\u00e4it\u00e4 saavutuksia v. 1936 kun Antin tohtorinv\u00e4it\u00f6skirja hyv\u00e4ksyttiin.<\/p>\n

Katri Hellaakosken tarina<\/h3>\n

Helsingist\u00e4 Sauvoon \u2013 kaupunkilaistyt\u00f6st\u00e4 Maalaistalon em\u00e4nn\u00e4ksi<\/h4>\n

\"\"

1926 Lapsuudenkuva<\/p><\/div><\/p>\n

Katri syntyi helsinkil\u00e4iseen runoilija-opettajaperheeseen maaliskuussa 1925 ja puhui siell\u00e4 perheen kirjakielen lis\u00e4ksi silloista stadin slangia. Is\u00e4n sukujuuret olivat Pohjanmaalla ja \u00e4idin Varsinais-Suomessa. Perheyst\u00e4viin kuului kansallismuseon silloinen johtaja Sakari P\u00e4lsi, joka opasti pikkutytt\u00f6\u00e4 l\u00e4hes jokaviikkoisilla museokierroksilla. Silloin taisi jo sytty\u00e4 kipin\u00e4 museoon.<\/p>\n

\"\"

1929 Perhekuva<\/p><\/div><\/p>\n

\"\"

1931 Katrille niin rakas pikkuveli, Eero Hellaakoski (1929-2019)
oli W\u00e4in\u00f6 Aaltosen mallina \u00e4itins\u00e4 syliss\u00e4 Eduskunnan Tulevaisuus \u2013patsasta varten.<\/p><\/div><\/p>\n

\"\"

Vas. \u201d\u00c4itini\u201d v. 1936 pronssinen p\u00e4\u00e4 Iida Katariina (Katrin iso\u00e4iti ja W\u00e4in\u00f6 Aaltosen \u00e4iti),WA
Keskell\u00e4 muotokuva Lempi-sisaresta, annettu Lempille 60-vuotislahjaksi (1932-52), WA
Oik. Lempi 1920-luvulla, WA<\/p><\/div><\/p>\n

Kes\u00e4isin perhe lomaili it\u00e4isess\u00e4 Suomessa asuen aluksi paikallisissa maalaistaloissa, ja my\u00f6hemminkin oltiin paljon tekemisiss\u00e4 paikallisen v\u00e4est\u00f6n kanssa. Sodan aikana he meniv\u00e4t toiselle puolen Suomea, toiselle murrealueelle. Heid\u00e4n piti menn\u00e4 talvisotaa pakoon Liedon Vanhalinnaan, mutta se peruuntui. Silloin Lempi muisti sukulaisensa Koskella Tl. Lempi k\u00e4veli Mika Tausan (seuran hallituksen nykyinen sihteeri) isovanhempien kotiin Tauselan Tausaan, ja kysyi voisivatko he saada sielt\u00e4 kortteerin. Niin koko perhe sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 talvisodan ajaksi sukulaistaloon K\u00e4rpp\u00e4\u00e4n v. 1939, jossa silloin asui Mikan isois\u00e4n sisar Laina Tausa vanhempiensa Juhon ja Frederikan (os. V\u00e4rri) kanssa.<\/p>\n

\"\"

5.12.1940 Aaro Hellaakosken kiitoskirje Laina Tausalle (s. 1).<\/p><\/div><\/p>\n

\"\"<\/a>

5.12.1940 Aaro Hellaakosken kiitoskirje Laina Tausalle (s. 2).<\/p><\/div><\/p>\n

Katri oli 14-v. kun Talvisota alkoi, ja 15 v. sodan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4. Katrin Is\u00e4 ja \u00e4iti olivat siirtov\u00e4en huollossa t\u00f6iss\u00e4 Koskella sodan aikana. Alla Katri ja Eero kes\u00e4t\u00f6iss\u00e4 lehmi\u00e4 paimentamassa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

V\u00e4lirauhan aikana Katri vietti pari kes\u00e4\u00e4 Koskella Ali-Liipolassa tehden maataloust\u00f6it\u00e4. Siell\u00e4 h\u00e4n innostui maatalouteen, lypsi lehmi\u00e4, ja oli hein\u00e4pellolla hein\u00e4t\u00f6iss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 Ali-Liipolassa vietetty aika oli merkitt\u00e4v\u00e4 ajanjakso Katrin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, koska h\u00e4n oppi kaupunkilaistytt\u00f6n\u00e4 rakastamaan maalaisel\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Katrin koulu oli ollut suljettuna Helsingin pommitusten aikana ja v\u00e4lill\u00e4 evakuoituna maaseudulla. 1944 Tytt\u00f6normaalilyseo evakuoitiin Sysm\u00e4\u00e4n. Kes\u00e4ll\u00e4 Katri sai umpisuolentulehduksen, joka ei parantunut kunnolla, koska l\u00e4\u00e4k\u00e4ri patisti toipilaana hein\u00e4pellolle t\u00f6ihin ja Katria syytettiin pinnariksi. Syksyll\u00e4 Katri putosi koulun liikuntatunnilla k\u00f6ysist\u00e4 alas voimattomana. Leikattu umpisuoli oli \u00e4itynyt vatsakalvontulehdukseksi hoitamattomana.
\nJos oli v\u00e4h\u00e4n huonoa tuuria, niin oli jotain hyv\u00e4\u00e4kin. Katri sai asua Sysm\u00e4ss\u00e4 tunnetun oopperalaulaja Teddy Bj\u00f6rkmanin huvilassa, ja h\u00e4n jakoi huoneen kahden muun opiskelijatyt\u00f6n kanssa.<\/p>\n

\"\"

Katri Hellaakoski tuli ylioppilaaksi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1945. Sota oli loppunut edellisen\u00e4 syksyn\u00e4.<\/p><\/div><\/p>\n

Katri oli sotavuosina joutunut olemaan ty\u00f6velvollisena maaseudulla kuten muutkin lukioik\u00e4iset, koska miehet olivat rintamalla. Katri oppi rakastamaan maalaisel\u00e4m\u00e4\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 l\u00e4hti opiskelemaan Helsingin yliopistoon maa- ja mets\u00e4taloustieteit\u00e4. Harjoittelutilaksi tuli Martb\u00f6len tila Alsilan l\u00e4helt\u00e4. Katri l\u00e4hti Sauvoon linja-autolla tammikuussa 1947. Linja-autot olivat siihen aikaan tehottomia h\u00e4k\u00e4pyttyk\u00e4ytt\u00f6isi\u00e4 autoja, jotka hiipuivat jokaisessa m\u00e4ess\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 ihmisten oli k\u00e4velt\u00e4v\u00e4 aina m\u00e4en p\u00e4\u00e4lle. M\u00e4kiset maastot tuntuivat muutenkin niin vierailta, ett\u00e4 Katri uskoi oikeasti tulleensa johonkin kaukaiseen jumalan sel\u00e4n takaiseen uuteen maahan. Lis\u00e4ksi ihmiset puhuivat aivan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti. Is\u00e4nt\u00e4 Ky\u00f6sti Lumme Martb\u00f6len talossa puhui vanhaa sauvolaista murretta, jota oli toisinaan vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Katria pidettiin muutenkin kummajaisena Alsilan nurkilla, olihan h\u00e4n kaupungista. Katri ei uskaltanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 osaamattomuuttaan, vaan yritti aina toimia turhia kyselem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

Is\u00e4nt\u00e4 laittoi h\u00e4net heti alkajaisiksi pyykinpesuhommiin eik\u00e4 v\u00e4h\u00e4puheisena miehen\u00e4 paljon selitellyt asioita. Katrin kysyess\u00e4 mihin pyykit laitetaan kuivumaan h\u00e4n tokaisi vain: Ton mekke hailas. Ihmetelty\u00e4\u00e4n aikansa Katri kysyi kuitenkin vanhalta ty\u00f6ntekij\u00e4lt\u00e4 ja sai kuulla, ett\u00e4 pyykit levitet\u00e4\u00e4n m\u00e4keen puiden oksille ja aidoille, mit\u00e4 paikkoja sattuu l\u00f6ytym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"

Martb\u00f6len Katri-harjuri v. 1947. Tapanin ottama valokuva.<\/p><\/div><\/p>\n

LUANTO<\/em><\/strong><\/p>\n

\u201dKu m\u00e4\u00e4 ensm\u00e4se kerra tuli t\u00e4l Sauvvo linjuril, m\u00e4\u00e4 meinasi, et t\u00e4\u00e4l ei ol ku ahtei, kaljoi, v\u00e4lis joku alho, taas n\u00e4kys kankare ja sen p\u00e4\u00e4l m\u00f6kki ja t\u00f6ykk\u00e4. Nii, et kyl vaihtelevaist luantto ol. Pello oliva ain pi\u00e4nemppi, ku mentti rantta k\u00e4si. Si\u00e4l kasvo suuri katavi ja kastikka py\u00f6rt\u00e4n\u00e4l ja sit meres paksu harja. Yhre kroti vi\u00e4res mun konttin flittas. Meinasi purot pl\u00e4ttell\u00e4s sin. Sain k\u00e4rel kii kroti syrj\u00e4st ja samal koura yhre iso sontiaise. Ku m\u00e4\u00e4 istusi kive p\u00e4\u00e4l, ymp\u00e4rs lens monesorttissi \u00f6t\u00f6k\u00f6i, parmoi, k\u00e4rv\u00e4ssi ja ampjaissi. Jonku kr\u00e4ki kans m\u00e4\u00e4 hosusi niit pois.<\/em>
\n\u2013 Kyl suvel kelppa nautiskel luannost.<\/em><\/p>\n

Sodasta palanneet miehet etsiskeliv\u00e4t kuumeisesti n\u00e4ihin aikoihin vaimoja. Ampolan tilan komea ja hyv\u00e4k\u00e4yt\u00f6ksinen is\u00e4nt\u00e4, juuri valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Tapani Kiviranta valloitti Katrin syd\u00e4men, seuraavana kes\u00e4n\u00e4 vietettiin h\u00e4it\u00e4. Katrista tuli oikeasti sauvolainen em\u00e4nt\u00e4 Katri Kiviranta.<\/p>\n

\"\"

27.6.1948 Kaarlo Tapani Kiviranta ja Katri Ainikki Kiviranta os. Hellaakoski<\/p><\/div><\/p>\n

\"\"

1965 Tasavallan Presidentti Kekkonen vierailee Ampolan tilan mailla j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 partioleirill\u00e4 ja h\u00e4nt\u00e4 on vastaanottamassa tilan em\u00e4nt\u00e4 Katri Kiviranta.<\/p><\/div><\/p>\n

Katrilla oli onnellinen avioliitto. Tapanilla oli tasainen ja sovitteleva luonne ja t\u00e4m\u00e4n vuoksi h\u00e4nelle kertyi paljon luottamustoimia. He saivat kaksi ihanaa lasta, Hannan v. 1949 ja Kallen v. 1951. Katrin el\u00e4m\u00e4n traagisin vaihe, ja suuri k\u00e4\u00e4nnekohta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli, kun h\u00e4nen poikansa Kalle kuoli tapaturmaisesti vain 22-vuotiaana, ja aviomies Tapani vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n

\"\"

Hanna syliss\u00e4\u00e4n Roope, Tapani, Katri, Lempi-mummi, etualalla Kalle. Perhekuva v. 1971 Hannan Roope-pojan risti\u00e4isist\u00e4, jolloin viel\u00e4 koko perhe oli yhdess\u00e4.<\/p><\/div><\/p>\n

J\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n leskeksi v. 1975, Katri Kiviranta otti uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tytt\u00f6nimens\u00e4 Hellaakoski, ja viljeli Ampolan tilaa viel\u00e4 nelisen vuotta, jonka j\u00e4lkeen tilanpitoa jatkoi h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 Hanna Kiviranta.<\/p>\n

Sauvossa Katri on asunut nyt 73 vuotta. Kieli on k\u00e4ynyt tutuksi ja kotiseutu rakkaaksi. El\u00e4kel\u00e4isen\u00e4 Katri on omistanut aikansa p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kotiseututy\u00f6h\u00f6n ja h\u00e4n on ollut ahkerasti mukana Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseuran toiminnassa. Katri on ollut perustamassa Sauvon kotiseutumuseota, ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sinne esineist\u00f6\u00e4, kokoamassa n\u00e4yttelyit\u00e4, ja h\u00e4n on my\u00f6s taltioinut vanhoja sauvolaisia sanoja kirjaksi asti. Katri on ollut koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kiinostunut kielist\u00e4 ja murteista. Lieneek\u00f6h\u00e4n syyn\u00e4 se, ett\u00e4 h\u00e4n on el\u00e4nyt kolmella eri murrealueella hyvinkin pitki\u00e4 aikoja ja joutunut monesti ihmettelem\u00e4\u00e4n kielen moninaisuutta.<\/p>\n

KATRI-EMON TARINOITA<\/h3>\n

Lapsenlapsilleen ja lapsenlapsenlapsilleen Katri-emo on aina ollut tarinankertoja, jolta on pyydetty kertomuksia menneilt\u00e4 ajoilta niin nukkumaan menness\u00e4 kuin saunassakin.<\/p>\n

Osa tarinoista on taltioitu Katrin v. 2012 kirjoittamaan kirjaan \u201dHailas mekke\u201d \u2013 Sauvos ker\u00e4tyi vanhoi sanoi; toimittaneet Hanna Kiviranta ja Veera Tuomela (ja Iida Lehtinen ja Teemu Tuomela). Katri on kertonut t\u00e4h\u00e4n kirjaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 entisaikaan Sauvon murteella. Osa tarinoista on sellaisia, joita Katri on kuullut vanhoilta ihmisilt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 joitakin otoksia kirjasta, hauskaa kerrontaa ja hienoa kuvausta entisajan el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

S\u00c4\u00c4<\/strong><\/em><\/p>\n

Ain o jouruttu t\u00e4h\u00e4 saak ja t\u00e4st ettisp\u00e4inki el\u00e4m\u00e4 s\u00e4\u00e4 armol ja sen mukka. Vaik suvel kui saret orotta, ni ei vaa sara. Satasis sillai hienokseltas, ettei iha solkenas aamust ehtosse. Mut sit ku satta, ei saa mill\u00e4 lakkama, vaik kui f\u00f6rpannais. Pellol vilja orottava puimist, mut ku satta vaa ja joka pual lotisse ja holsku. Ei voi ku orotta huamist.<\/em><\/p>\n

Asteklasist pruukatti koht aamust katto kummone p\u00e4iv mahtas tul ja kummossi vaattei tarttis pan yl. Jos tuntu huftiselt tai priiskuttel tai ol floska, ni tarvitti kummisaappai. Kuival ilmal kelpas trameloit nahkasil jalkkaluil.<\/em><\/p>\n

SUKULAISSI KU NUKULAISSI<\/strong><\/em><\/p>\n

Sanotti: \u201dSukulaissi ku nukulaissi\u201d? Toi sanomine o varmaste niilt ajoilt, ku samas talos ja huushollis ol mont kertta usjamppi sukupolvi. Si\u00e4l asusiva fammu, farfari, fasteri, minj\u00e4, joskus viel kusinikki. Kyl se ny tarttis ymm\u00e4rtt\u00e4, et ei se el\u00e4mine ain ni ruusust ollu. Lapsil ol sit kyl hoitaji omast takka ja vanhukse hoiretti koto. Sy\u00e4tti samas tuvanp\u00f6yr\u00e4s ni lapse ku vanhuksekki ja muu talonv\u00e4k. Mut jos joukos sattus olema naimattomi fasterei ja farbrui, ni ne sit oliva valla erinomassi kasvattaji. Kyl sii sit sanomist tul.<\/em><\/p>\n

MUKULOI, FLIKOI JA POJANKLOPEI<\/strong><\/em><\/p>\n

Mukuloi pruukas melkke jokases huushollis olema pal enemm\u00e4 ku nykysi. Nuorimmane ol ain v\u00e4h\u00e4 \u00e4llittynny ja kiehnas \u00e4itis konteis. Isomma flika ja pojaklopi melskasiva ja tappeliva kesken\u00e4s. Flika leikkiv\u00e4 tokkies ja muitte paijottes kans. Poja veisteliv\u00e4 puukoil omi vehkeit\u00e4s, kaarnalaivoi, pajupillei ja muut ku he ankeleekist tarvittiva. Suvel tehti tortosist lehmi ja vasikoi ja tikuist ja risun kappalist rakennetti niil navetta, ja sioil oma karsinas ja l\u00e4ttis. Talvisi lasketti persliukku m\u00e4jes ja suksitti. Jos joku ol jo koulus, ja sai oma krihvelitaulus, ni sit kaik mukula p\u00e4\u00e4siv\u00e4 huovaama kirjottamist ja laskemist krihvelitaulul liirul. Se taulu pyyhitti v\u00e4lil trasun kans puhtaks. Siin sit viimest\u00e4s tul sanomist ja muutaki, ku ei mill\u00e4 ols jaksanu varrot oma vuarotas.<\/em><\/p>\n

HUUSHOLLI<\/strong><\/em><\/p>\n

Jossai huusholleis ol oikke huushollerska, jol ol sit usjamppi piikoi, jos tarvitti. Hianommis huusholleis ol topatui tualei, kiillotetui piironkei, seslonkei ja s\u00e4nkys resorimatrassei, kandelaaperei, fateiki hopjast, ja muit fiineyksi. Karteenikki ol rynkytetty valla merkillise hienost. Nii, ja piia passasiva ku tul kaffeviarai. Prikan p\u00e4\u00e4l heil tuotti kaffekuppi, kretsnekka, kokkerskool ja isol taltrikil ankarstoka tai kranssi-siivui, \u00e4ssii ja kakkufliisui.<\/em>
\nTavallisis huusholleis ol polstareitte sisukse pitkist oljist. Joka suvi polstar tyhjennetti, pesti ja pantti uussi olkki siss\u00e4. Tyynyihi ker\u00e4tti ain uure tupsu (ruokoharjanp\u00e4it\u00e4), ne vaihretti joka suvi. P\u00f6yt ja penki seisosiva keskel tuppa. Konttuuris ol paroi, kastrullei, tilprinkarei, taltrikei, karotei ja muit vehkei. Permannol ol kotokurotu rairallise mato. Nii, ja tietty, m\u00e4lli ol porstonurkas.<\/em><\/p>\n

KY\u00c4KIS<\/strong><\/em><\/p>\n

Ky\u00e4ki oliva kans erisorttissi ku nyky\u00e4s. Ei moneska ky\u00e4kis sora j\u00e4lkke vi\u00e4l tullu vet kraanast. Kyl se jourutti laahama kaivost \u00e4mp\u00e4ril sis\u00e4l. Tuva nurkas pruukas ol vessaav ja lasksaav. Lasksaav sisukse sekotetti elikoitte, sioitte ja kanoje sakka. Tuvas ol iso leivinuun, meilki mahtus yli 30 kyrs\u00e4 kerrallas uuni. Siit uunist ol ens kova l\u00e4mmitt\u00e4mine kokonaisil halvoil. Sit kek\u00e4l\u00e4 veretti hellanpess\u00e4, ja luuritti uun viimeks halkoluural. Ens paistetti yks leip pruuviks, ennenku paatan kans pantti uun t\u00e4ytte leipp\u00e4. Kyrs\u00e4 kuivatti varttail katos. Pehmj\u00e4 leiv\u00e4, limpu ja sekaleiv\u00e4 pistetti sikkos jyv\u00e4salvo.<\/em>
\nPuaris roikkusiva palvkinku katos, sialiha ja laukmakkara omis suolatiinuissas. Suolakaloil, silakoil ja lahnoil ol oma tiinus. Suolassi ku oliva, niit tarvitti livotta enne keitt\u00e4mist. Usjast silaka keitetti perunoitte p\u00e4\u00e4l.<\/em>
\nHellanpes\u00e4s poltetti klapei, neki tartti laahat sis\u00e4l halkovajast. Talvel ol k\u00f6yk\u00e4sempp\u00e4, ku voi lyk\u00e4t klapikorei vesikelkal. Mut klapei tarvitti mahrottoma pal, ku kaik kakluuni l\u00e4mmitetti kumminki kerran p\u00e4iv\u00e4s, pakkasel kaksi kertta. Jos klapi oliva vi\u00e4l v\u00e4h\u00e4 nihkei, ni kyl sytytt\u00e4mine ol vaikja.<\/em><\/p>\n

Hellan p\u00e4\u00e4l oliva rinki. Ne nostetti hellakoukul pois paikaltas ja pantti puuropata tai kaffepannu tilal. Kys se kest kaua ennenku vesi kiahus ja kaffe ja puuro valmistusiva siks ku v\u00e4ki tul suuruksel. Ku saatti keittolevy niitte renkatte tilal, ol pal helpomp huushollat, ku para ja kaffepannu ei ollu pohjastas nokissi.<\/em><\/p>\n

Aamup\u00e4iv\u00e4l, siin kymmene aivois, ol kaffeaik. Peltot\u00f6itte aikka koko sakil vietti kaffet ja leipp\u00e4 pellol. Sit ol jo kova kiirus p\u00e4iv\u00e4llise tekko. P\u00e4iv\u00e4llisse kuulus p\u00e4\u00e4ruakka ja j\u00e4lkiruakka. Sit tiskama, ku ens ol l\u00e4mmitetty tiskivere paras hellanp\u00e4\u00e4l. Tiskip\u00f6yr\u00e4n kans ol sinklevyst, niinku tiskpaljukki. Toises tiskatti, toises huuhreltti. Astia kuivatti hantuukil ja pantti hyllyl astjakaappi. Ehtopual ol vi\u00e4l kaffetunt, niinku aamupualki. Jossa v\u00e4lis leivotti kans. Kyl pyykk\u00e4\u00e4mistki riit. Ehtolist sy\u00e4tti siin 5-6 aikka. Sanotti: \u201dKyl el\u00e4v\u00e4 palavas tuntte\u201d. Ja tuns kans.<\/em><\/p>\n

PELTKALUI JA MUIT V\u00c4RKEI<\/strong><\/em><\/p>\n

Joskus maailma-aikoihi kynnetti puuatral ja h\u00e4rjil. Mun aikan vi\u00e4l f\u00e4lt\u00e4tti yhre tai kahre hevose vet\u00e4m\u00e4l f\u00e4ltil. Hevose vetiv\u00e4 maitok\u00e4rryil mairo meijeri, mett\u00e4reen kans puut mett\u00e4st. Pellol ne vetiv\u00e4 niitto ja haravakonet ja vi\u00e4l ittesitojaaki. Mut sit 50-luvu alus, ku rupes tulema konei, ens traktorei ja sit muit, ni kyl sit tahti muuttus. Kaik vanha k\u00e4sipeli j\u00e4iv\u00e4 laronurkka ja unhottusiva sin. Vanh tryskhuon tryskeines ol ku historiast, ku puimuri rupesiva jyll\u00e4m\u00e4 pellol ja kysytti naapurilt: \u201dKui pal siippei teij\u00e4 f\u00e4ltis o?\u201d<\/em><\/p>\n

AIKA AIKKAS KUTAKI<\/strong><\/em><\/p>\n

Ain s\u00e4\u00e4 jaksa hoveloitta entisp\u00e4iv\u00e4st, mut ei mihi s\u00e4\u00e4 menes huameltas tai kuka sun tyk\u00f6n\u00e4s k\u00e4ve y\u00e4l. Aikka ei ollu ennevanha ni tiukal ku ny. Ty\u00e4t tehti ehtost ni pitk\u00e4l, et saatti reera. Ei kello kyl vahrattu yht tarkka ku nykyssi. Ai mitt\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4st triksu saattu, vaik ty\u00f6p\u00e4iv venus pimj\u00e4 ehtos ast.<\/em><\/p>\n

Tarinat on koottu Katrin ja Hannan kirjoituksista ja kertomuksista; kuvat perhealbumeista.<\/p>\n

<\/div>\t\t<\/article>\r\n\r\n\t\t\t
\r\n\t\t\t

Tilkaset ja V\u00e4rrit – sukujen ja sukuseuran juurista – Kirsti Kes\u00e4l\u00e4-Lundahl<\/h2>\r\n\t\t\t

06.11.2019<\/p>\r\n\t\t\t

<\/div>\n
\"\"<\/figure>\n\n\n

Kirsti Kes\u00e4l\u00e4-Lundahl (alkuper\u00e4inen teksti Tilkasten-V\u00e4rrin sukukirja, osa 3, Sukumuistoja, 2012)<\/p>\n

Tilkasten ja V\u00e4rrin suvut ovat vanhoja talonpoikaissukuja, joiden juuret ovat syv\u00e4ll\u00e4 varsinaissuomalaisessa savessa. Sukujen alkukoti on vanhaa Suur-Marttilan aluetta, joka edelleenkin on sukujen merkitt\u00e4vint\u00e4 asuinseutua. Kantatilojen yhteinen historia alkaa jo 1500-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 samalta kantatilalta Karinaisista, ja suvut risteytyiv\u00e4t vajaat 300 vuotta my\u00f6hemmin 1800-luvulla Tilkasten ja V\u00e4rrin kaksien sisarusten solmittua ristikk\u00e4isavioliitot. N\u00e4ist\u00e4 avioliitoista syntyneiden 16 lapsen muodostamat sukuhaarat ja niiden j\u00e4lkipolvet muodostavat pohjan vuonna 1983 perustetulle sukuseuralle.<\/p>\n

Heikki Martinpojasta Hammarin mahtisukuun<\/h3>\n

Tilkasten kyl\u00e4 edustaa vanhinta Karinaisten seudun asutusta, joka lienee syntynyt jo 1300-luvulla. Vanhimmat historiatiedot Tilkasista l\u00f6ytyv\u00e4t Marttilan k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 vuonna 1536 annetusta tuomiosta. Ensimm\u00e4isess\u00e4 maakirjassa vuodelta 1540 Tilkasten kyl\u00e4ss\u00e4 mainitaan olleen nelj\u00e4 taloa ja l\u00e4heisess\u00e4 M\u00e4enp\u00e4\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4 yksi talo. Tilkasten kyl\u00e4ss\u00e4 asui tuolloin kolme veljest\u00e4. M\u00e4enp\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n historia tunnetaan vuodesta 1533, jolloin Marttilan k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 mainitaan olleen lautamiehen\u00e4 M\u00e4enp\u00e4\u00e4n Heikki, jonka taloa my\u00f6hemmin kutsuttiin V\u00e4rriksi. Heikki on V\u00e4rrin tilan ja sit\u00e4 aina 1900-luvulle hallinneen suvun kantais\u00e4. Tilkasten ja V\u00e4rrin sukujen yhteinen historia alkaa jo sukujen alkuajoista: V\u00e4rrin Heikin is\u00e4 oli Tilkasten kyl\u00e4n yhden talon is\u00e4nt\u00e4 Heikki Martinpoika. Vuoden 1571 hopeaveroluettelo osoittaa, ett\u00e4 V\u00e4rrin talo on ollut alusta alkaen huomattavan vauras, irtaimiston arvoltaan Tilkasten kyl\u00e4n taloja jopa kaksi kertaa \u00e4veri\u00e4\u00e4mpi. Tilkasten kyl\u00e4n nelj\u00e4n talon ja M\u00e4enp\u00e4\u00e4n kyl\u00e4n ainoan talon omistajia, omistuksia, sodank\u00e4yntej\u00e4 ja avioitumisia on tutkittu ansiokkaasti nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, ja t\u00e4m\u00e4 historia on kirjattu sukuseuran ensimm\u00e4iseen sukukirjaan Kantatilojen historia.<\/p>\n

Maatiloilla el\u00e4m\u00e4 ei ollut helppoa. Tiloja rasittivat katovuodet, verorasitukset sek\u00e4 suurvaltasodat, joihin Ruotsi edellytti tilojen l\u00e4hett\u00e4v\u00e4n ratsumiehi\u00e4. Hevosen ja miehen varustaminen sotaan oli talolle rasite, mutta se toi my\u00f6s verohelpotuksia. Veronmaksukyvytt\u00f6myyden vuoksi talot, my\u00f6s Tilkanen, vaihtoivat omistajaa ja olivat ajoittain autioina. V\u00e4lill\u00e4 taas is\u00e4nt\u00e4 todettiin rutik\u00f6yh\u00e4ksi, joten tiloja jaettiin ja yhdistettiin. Usein veljekset jakoivat taloja, ja avioliittojen my\u00f6t\u00e4 niit\u00e4 my\u00f6s yhdistettiin. Vuosisatojen aikana tilat olivat joko perint\u00f6- tai kruununtiloja. Taloa, joka varusti kuninkaan armeijaan ratsumiehen, sanottiin ratsutilaksi eli rustholliksi; toisinaan is\u00e4nt\u00e4 \u201dratsasti itse\u201d. Joitakin tiloja viljeltiin vuokrattuna, jolloin viljelij\u00e4\u00e4 kutsuttiin lampuodiksi. Kruununtilan sai lunastaa perint\u00f6tilaksi.<\/p>\n

Niukkojen aikojen vastapainoksi tutkijat ovat l\u00f6yt\u00e4neet tilojen historiasta my\u00f6s vaurasta s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isomistusta. Tilkasten kyl\u00e4n varsinainen mahtisuku oli Hammarin suku, joka 1600-luvun lopulla hankki koko kyl\u00e4n talot omistukseensa ja n\u00e4in perusti koko kyl\u00e4n k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4n yksin\u00e4istilan. Sodissa kunnostautuneet Hammarin suvun miehet eteniv\u00e4t sotilasurillaan upseeriluokkaan ja ylennettiin ratsumestareiksi. N\u00e4in Hammarit siirtyiv\u00e4t pois talonpoikaisluokasta ja kohosivat maalaiss\u00e4\u00e4tyl\u00e4ist\u00f6\u00f6n, ja Tilkasista tuli sen my\u00f6t\u00e4 jonkinlainen kartano. Miesten sotiessa Tilkasia is\u00e4nn\u00f6iv\u00e4t vaimot. Hammarien puolisoina mainittiin kartanoiden tytt\u00e4ri\u00e4 ja aatelistoa. S\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten tapoihin kuului tehd\u00e4 lahjoituksia, ja niinp\u00e4 Karinaisten kirkossa on esimerkiksi Tilkasten Hammarien vuonna 1689 lahjoittama saarnastuoli, joka lienee Keski-Euroopasta tuotu sotasaalis. Kirkossa on my\u00f6s kaksi Tilkasten ja V\u00e4rrien yhdess\u00e4 vuonna 1768 lahjoittamaa kelloa, jotka on valettu Tukholmassa ja joihin on kaiverrettu suomenkieliset omistustekstit.<\/p>\n

Tilkasten Antti Jaakonpojasta V\u00e4rrin Heikki Heikinpoikaan<\/h3>\n

Hammarien j\u00e4lkeen Tilkasten tilanne j\u00e4lleen heikkeni, ja tilan omistajat vaihtuivat. Tilkasten uuden nousukauden aloitti nykyisen omistajasuvun esi-is\u00e4 Antti Jaakonpoika (1695\u20131780), joka oli kotoisin P\u00f6yty\u00e4n Kumilan Nikulasta. H\u00e4n osti vuonna 1730 hallintaoikeuden Tilkasten ratsutilaan 800 kuparitaalarin hinnasta. Talo tuntui Antista liian suurelta, joten h\u00e4n jakoi tilan veljens\u00e4 Jaakon kanssa, joka sai L\u00e4nsitaloksi nimetyn puoliskon. Veljekset ostivat taloille perint\u00f6oikeudet vuonna 1758. L\u00e4nsitalo pysyi Jaakon suvun hallussa aina vuoteen 1936 asti. V\u00e4rri jaettiin vuonna 1565 Heikki Heikinpojan is\u00e4nnyyden j\u00e4lkeen h\u00e4nen kahden poikansa kesken, ja n\u00e4in syntynyt lohkotila sai nimen Haveri, joka muuttui my\u00f6hemmin Juliukseksi. V\u00e4rri jaettiin veljesten kesken viel\u00e4 1700-luvun lopulla Uudeksi-V\u00e4rriksi ja Vanhaksi-V\u00e4rriksi.<\/p>\n

Tilkasten ja V\u00e4rrin is\u00e4nn\u00e4t ovat kunnostautuneet Saksan ja Puolan sotien lis\u00e4ksi rauhanomaisemmissakin teht\u00e4viss\u00e4, esimerkiksi pit\u00e4j\u00e4n jahtivouteina ja kuudennusmiehin\u00e4. Heikki Heikinpoika V\u00e4rri toimi kihlakunnanoikeuden lautamiehen\u00e4 jo vuonna 1533. Sukua edusti politiikassa muun muassa Yrj\u00f6 Eskonpoika V\u00e4rri, joka toimi talonpoikien edustajana Ruotsin s\u00e4\u00e4tyvaltiop\u00e4ivill\u00e4 vuonna 1654. Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 valtiop\u00e4iv\u00e4mies oli aikansa tunnettu mahtimies P\u00f6yty\u00e4n Kolkkisten is\u00e4nt\u00e4 Kaarlo W\u00e4rri, joka kuuluu sukuseuran esipolvien j\u00e4lkel\u00e4isiin. H\u00e4n on ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin talonpoikaisiin lukeutunut valtiop\u00e4iv\u00e4edustaja, joka toimi vuosina 1867 ja 1877\u20131905 Suomen s\u00e4\u00e4tyvaltiop\u00e4iv\u00e4edustajana ja kolmena vuonna my\u00f6s talonpoikaiss\u00e4\u00e4dyn puhemiehen\u00e4 valtiop\u00e4ivill\u00e4.<\/p>\n

Suvut yhtyv\u00e4t<\/h3>\n

Tultaessa 1800-luvulle Tilkasten ja V\u00e4rrin suvut liittyiv\u00e4t yhteen ristikk\u00e4isavioliiton kautta. Antti Jaakonpoika II:n (1767\u20131831) poika Matti Antinpoika Tilkanen (1793\u20131865) haki em\u00e4nn\u00e4kseen vuonna 1818 V\u00e4rrin Mikko Yrj\u00f6npojan tytt\u00e4ren eli Liisa V\u00e4rrin, ja vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin Liisan veli Mikko Mikonpoika V\u00e4rri (1768\u20131852) avioitui Tilkasten Matin sisaren Leenan kanssa. N\u00e4in n\u00e4iden kahden suvun v\u00e4lille syntyi kaksinkertainen side. Ristikk\u00e4isavioliitoista syntyneet j\u00e4lkipolvet on kirjattu sukuseuran toiseen sukukirjaan J\u00e4lkipolvet.<\/p>\n

Tilkasten nuorenparin perheeseen syntyi vuosien 1819\u20131843 aikana kymmenen lasta, joista yksi tytt\u00f6 ja yksi poika kuolivat jo lapsina. Aikuiseksi kasvoi vanhin poika Juha (1819\u20131892), joka my\u00f6hemmin is\u00e4nn\u00f6i Tilkasia, sek\u00e4 seitsem\u00e4n tyt\u00e4rt\u00e4. Talon tytt\u00e4ret menestyiv\u00e4t hyvin Marttilan suurpit\u00e4j\u00e4n avioliittomarkkinoilla \u2013 jokainen sai em\u00e4nn\u00f6it\u00e4v\u00e4kseen vauraan maatalon. Karinaisiin j\u00e4i tytt\u00e4rist\u00e4 kaksi: Johanna Nopolaan ja Liisa Vanhalle-V\u00e4rrille. Ulriika l\u00f6ysi is\u00e4nn\u00e4n Tarvasjoen Junnilasta. Aktiivisen puhemiehen Sauhulan ansiota lienee ollut se, ett\u00e4 tytt\u00e4rist\u00e4 nelj\u00e4 avioitui parin kolmen penikulman p\u00e4\u00e4h\u00e4n Koskelle: Heleena Hongiston Purhaalle, Anna Katteluksen Alitaloon ja Vilhelmiina Liipolan Alitaloon (Ali-Liipola) sek\u00e4 Maria Iso-Sorvaston Ali-Urmaalle sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4nen em\u00e4nnyytens\u00e4 Marttilan Haverilla oli traagisesti p\u00e4\u00e4ttynyt puolison ja heid\u00e4n lapsensa kuolemaan vain vajaa vuosi h\u00e4iden j\u00e4lkeen.<\/p>\n

My\u00f6s V\u00e4rrin nuorelle parille syntyi (vuosien 1829\u20131852 aikana) kymmenen lasta, joista \u2013 samoin kuin Tilkasissa \u2013 kuoli lapsena tytt\u00f6 ja poika. Aikuiseksi kasvoi kahdeksan poikaa. Juho V\u00e4rri (1829\u20131915), vanhin pojista, peri kotitalon (Uusi-V\u00e4rri). Muut pojat sijoittuvat l\u00e4hipit\u00e4jiin ja ottivat uuden sukunimen, osa is\u00e4nn\u00f6im\u00e4ns\u00e4 talon mukaan. Mikko ryhtyi is\u00e4nn\u00e4ksi P\u00f6yty\u00e4n Hypp\u00f6isten Knaapille ja Matti (T\u00e4htinen) tuli kotiv\u00e4vyksi Koskelle, vanhalle kantatilalle Halikkolan Jullalle. Kristian is\u00e4nn\u00f6i Killalan Nikulaa Tarvasjoella. My\u00f6s Kustaa-veli (Tuomola) asettautui Tarvasjoelle, jossa h\u00e4n is\u00e4nn\u00f6i Isotaloa ja Nikulaa, mutta eri vaiheissa my\u00f6s Paimion Jaakkolaa, Liedon Knaapia, Karinaisissa Tuomolaa sek\u00e4 Uusitaloa Aurassa ja Pietil\u00e4\u00e4 Paattisilla. Karinaisten Kyr\u00f6\u00f6n asettuivat Heikki (Saarinen) itselliseksi, Kaarle (T\u00e4htinen) maalariksi ja Tuomas (T\u00e4htinen) leipuriksi. Tuomas avioitui ja muutti Pohjois-Pohjanmaalle. H\u00e4nen sukuhaaransa sammui, sill\u00e4 liitto j\u00e4i lapsettomaksi. My\u00f6hemmin \u2013 1980-luvun lopulla \u2013 my\u00f6s Kaarle T\u00e4htisen sukuhaara sammui.<\/p>\n

Ristikk\u00e4isavioliitoista syntyneet lapset kolmea lukuun ottamatta is\u00e4nn\u00f6iv\u00e4t tai em\u00e4nn\u00f6iv\u00e4t melko suuria maatiloja. N\u00e4m\u00e4 sukuhaarojen kantatilat olivat kokonaispinta-alaltaan runsaat 2800 hehtaaria. Suurin tila oli Tilkanen, jonka pinta-ala oli noin 430 hehtaaria, ja muutkin tilat paitsi yksi olivat yli 100 hehtaarin suuruisia. My\u00f6s seuraavien sukupolvien juuret ovat vahvasti maatiloilla suvun syntysijoilla. Maatila on tarjonnut elannon yleens\u00e4 vain yhdelle lapsista, useimmiten vanhimmalle pojalle, ja muiden on pit\u00e4nyt l\u00e4hte\u00e4 kotoa ansionhakuun tai opintoihin. Juuret tuntuvat kuitenkin olevan syv\u00e4ll\u00e4 varsinaissuomalaisessa savessa, sill\u00e4 suuri osa suvun arviolta noin 4 000 j\u00e4senest\u00e4 asuu yh\u00e4 suvun synnyinsijoilla. Suvun j\u00e4senten osoitteisto \u2013 joka on perhekohtainen, eik\u00e4 kattava \u2013 antaa viitteit\u00e4 suvun nykyisist\u00e4 asuinalueista. Sukua on levitt\u00e4ytynyt koko maahan, mutta valtaosa asuu yh\u00e4 Varsinais-Suomessa, p\u00e4\u00e4asiassa Turun, Loimaan ja Salon seuduilla. Suurin sukukeskittym\u00e4, suhteessa kunnan asukaslukuun, n\u00e4ytt\u00e4isi olevan Koskella. Varsin vetovoimainen on ollut p\u00e4\u00e4kaupunkiseutu, jossa asuu arviolta vajaa nelj\u00e4nnes suvun j\u00e4senist\u00e4. My\u00f6s Tampereen ymp\u00e4rist\u00f6 on ollut suosittu. Sukupostia l\u00e4htee my\u00f6s ulkomaille, mm. Pohjoismaihin, Keski-Eurooppaan ja USA:han.<\/p>\n

Tultaessa 2000-luvulle sukuhaarojen kantatiloista oli Tilkasten sisarusten j\u00e4lkipolvien omistuksessa Karinaisissa Tilkanen, Vanha-V\u00e4rri ja Nopola sek\u00e4 Koskella Ali-Urmas, Puras ja Katteluksen Alitalo (Kes\u00e4l\u00e4). Ali-Liipola ei ole en\u00e4\u00e4 Vilhelmiinan j\u00e4lkipolvien omistuksessa, mutta se on Tilkasten-V\u00e4rrin suvun omistuksessa Uuden-V\u00e4rrin sukuhaaran kautta. V\u00e4rrin sukuhaaran kantatiloista on sisarusten j\u00e4lkipolvien hallinnassa yksi Kustaa Tuomolan tiloista eli Tarvasjoen kirkonkyl\u00e4ss\u00e4 sijaitseva Isotalo.<\/p>\n

Suku piti yhteytt\u00e4<\/h3>\n

Tilkasten ja V\u00e4rrin sisarukset avioituivat ja asettautuivat asumaan Turun seudulle melko suppealle alueelle: seitsem\u00e4n sisaruksista j\u00e4i Karinaisiin, viisi muutti Koskelle, kolme Tarvasjoelle ja yksi P\u00f6yty\u00e4lle (Aura). Sukuyhteys vahvistui Koskella viel\u00e4 my\u00f6hemmin, kun suvun kantavanhempien j\u00e4lkeen sinne l\u00f6ysiv\u00e4t tiens\u00e4 V\u00e4rrin Juho-is\u00e4nn\u00e4n tyt\u00e4r Fredrika, joka avioitui vuonna 1880 Tauselan kyl\u00e4n talollisen Juho Tausan kanssa, sek\u00e4 Lyydia Wilhelmiina V\u00e4rri, joka tuli vuosisadan lopulla em\u00e4nn\u00e4ksi J\u00e4tt\u00e4l\u00e4n Uuteentaloon. Ja kun viel\u00e4 1930-luvulla Tilkasten sukuhaaraa edustavan Johanna Nopolan pojantyt\u00e4r Helmi ryhtyi em\u00e4nn\u00f6im\u00e4\u00e4n Halikkolan Kittil\u00e4\u00e4, niin yhteens\u00e4 seitsem\u00e4lle koskelaiselle kantatilalle oli tullut Karinaisista mini\u00e4 ja yhteen v\u00e4vy. Koskelainen sananparsi totesikin, ett\u00e4 Tilkasten suku valtaa Kosken kappelin. Ja joku totesi huolestuneena, ettei Koskella kohta maitokuskiakaan saa, ellei ole Tilkasten sukua.<\/p>\n

Tilkasten ja V\u00e4rrin suvuilla on ollut erityisen vahva sukuyhteys. Etenkin suuremmissa suvun keskittymiss\u00e4 Karinaisissa ja Koskella kanssak\u00e4yminen sisarusten, serkusten ja viel\u00e4 pikkuserkkujenkin kesken on ollut vilkasta. Monilla lapsuuden parhaat kaverit olivat serkkuja \u2013 jotkut jopa kaksinkertaisia serkkuja \u2013 ja kaupunkilaisserkkujen kes\u00e4lomavierailut olivat odotettuja. Etenkin sodan aikana niin lapset kuin ruokapaketitkin liikkuivat kaupungin ja sukulaistalojen v\u00e4lill\u00e4. My\u00f6s syntysijoiltaan kauemmaksi l\u00e4hteneet ovat pit\u00e4neet yhteytt\u00e4 ja vierailevat edelleen synnyinsijoillaan. Monet ulkomaille, esimerkiksi 1900-luvun alussa Amerikkaan, muuttaneet ovat pit\u00e4neet yll\u00e4 yhteytt\u00e4 sukuunsa aina n\u00e4ihin p\u00e4iviin asti. Vierailuja on tehty molempiin suuntiin, ja nyky\u00e4\u00e4n v\u00e4limatka vain lyhenee, kun yhteytt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n internetin v\u00e4lityksell\u00e4. L\u00e4heisen vuorovaikutuksen muistavat viel\u00e4 vanhimmat sukumme j\u00e4senet, ja muistitietoa on siirtynyt runsaasti seuraavillekin sukupolville ja my\u00f6s Sukumuistoja-kirjan muisteluihin. Mutta vahvakin sukuyhteys \u201dohenee\u201d ajan kuluessa, joskus jo pikkuserkkujen ja viimeist\u00e4\u00e4n kolmansien ja nelj\u00e4nsien serkkujen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Sukuyhteytt\u00e4 vahvistetaan sukuseuralla<\/h3>\n

Kiinnostus omiin ja suvun juuriin on lis\u00e4nnyt viime vuosikymmenin\u00e4 sukututkimuksen suosiota ja sukuseurojen perustamista. Suomessa sukututkimuksen alku ajoittuu vuoteen 1850. Sukuseuratoiminta k\u00e4ynnistyi 1920-luvulla. Molemmat ovat alkaneet aateliston piirist\u00e4, ja merkitt\u00e4v\u00e4t sivistyssuvut ovat tulleet pian per\u00e4ss\u00e4. Viime vuosikymmenin\u00e4 sukututkimuksesta ja sukuseuratoiminnasta on tullut koko kansan harrastus. Sodat pys\u00e4yttiv\u00e4t sukuseurojen perustamisen l\u00e4hes t\u00e4ysin, ja uusi innostus k\u00e4ynnistyi 1970-luvun lopulla, jolloin my\u00f6s nykyinen Sukuseurojen Keskusliitto perustettiin. Varsinais-Suomessa on paljon vanhoja sukuja, joiden historiaa on ollut kohtalaisen helppoa tutkia, koska talot ja asukkaat ovat pysyneet syntysijoillaan ja my\u00f6s sukudokumentteja on s\u00e4ilynyt. It\u00e4-Suomessa sukuyhteytt\u00e4 ovat rikkoneet sodat, siirtolaisuus ja usein my\u00f6s ty\u00f6n per\u00e4ss\u00e4 muuttaminen, ja siksi tarve sukututkimukseen ja sukuseuratoimintaan lienee siell\u00e4 ollut L\u00e4nsi-Suomea suurempaa. Sukuseurojen keskusliiton kyselyn mukaan sukuseuroja arveltiin vuosituhannen vaihteessa olleen yli 800. Innokkaampia sukuseurojen perustajia ovat olleet savolaiset ja sotien j\u00e4lkeen my\u00f6s karjalaiset, mutta vain harvalla sukuseuralla on juuret Varsinais-Suomessa.<\/p>\n

1980-luvulle tultaessa Tilkasten ja V\u00e4rrin sukuhaarojen kantavanhempien j\u00e4lkeiset viides ja kuudes sukupolvi tunsivat viel\u00e4 hyvin sukunsa historiaa ja olivat kokeneet vahvan ja laajan sukuyhteyden, asuihan suuri osa heist\u00e4 edelleen syntysijoillaan. Heid\u00e4n j\u00e4lkeens\u00e4 monet asuivat jo muualla, sukuk\u00e4sitys oli varmaankin jo kaventunut ja kiinnostus sukuasioihin v\u00e4henem\u00e4ss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 lienee vaikuttanut siihen, ett\u00e4 ajatus sukuseurasta alkoi it\u00e4\u00e4. Aloitteen sukuseuran perustamisesta ja sukukokouksen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 teki l\u00e4\u00e4ketieteen lisensiaatti Saara Nopola-Ranta, joka kutsui kotiinsa Turkuun sukulaisia keskustelemaan asiasta vuodenvaihteessa 1982\u201383. Sukuseuran perustamisesta p\u00e4\u00e4tettiin Loimaalla Tohnalla tammikuussa 1983 pidetyss\u00e4 kokouksessa. P\u00e4\u00e4t\u00f6kselle oli hyv\u00e4 pohja, sill\u00e4 sukuja olivat tutkineet jo useat henkil\u00f6t.<\/p>\n

Sukututkimus ja sukuseuratoiminta ovat olleet mieslinjaa korostavia. Tutkimuksen perustana ovat olleet avioliitto ja aviolapset. Sukuseurat jakaantuivat Suomessa karkeasti kahteen tyyppiin sen mukaan, miten sukulaisuus niiss\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltiin. L\u00e4nsi-Suomessa ihmiset tunnettiin usein talon nimen mukaan ja virallisissa yhteyksiss\u00e4 k\u00e4ytettiin patronyyminimi\u00e4 (esimerkiksi Liisa Pekantyt\u00e4r) siihen asti, kunnes sukunimilaki vuonna 1921 tuli voimaan. Sit\u00e4 vastoin It\u00e4-Suomessa sukunimet olivat olleet jo pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja siksi tavallaan kynnys sukuseuran perustamiselle oli matalampi. It\u00e4-Suomessa sukuseurat perustettiin yleens\u00e4 tietyn sukunimen omaavan henkil\u00f6n j\u00e4lkel\u00e4isille. Yleist\u00e4 on ollut, ettei n\u00e4iden sukunimil\u00e4ht\u00f6isten sukuseurojen s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 tytt\u00e4ri\u00e4 tai avioliiton my\u00f6t\u00e4 sukunime\u00e4 vaihtaneiden tytt\u00e4rien j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 ei ainakaan yht\u00e4 tai kahta sukupolvea pidemm\u00e4lle hyv\u00e4ksytty sukuseuran j\u00e4seniksi. L\u00e4nsi-Suomessa sukulaisuus m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi sukuseuroissa yhteisen kantais\u00e4n tai kantavanhempien mukaan, ja sukuseuraan hyv\u00e4ksyttiin kaikki j\u00e4lkel\u00e4iset ja n\u00e4iden aviopuolisot. Monet vanhoista mieslinjaa korostaneista sukuseuroista ovat my\u00f6hemmin muuttaneet s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n tasa-arvoisemmiksi.<\/p>\n

Tilkasten-V\u00e4rrin sukuseura perustettiin Koskella elokuussa 1983. Se on perustaltaan varsin tasa-arvoinen: sukulaisuuden m\u00e4\u00e4rittely perustuu kantavanhempiin, poikkeuksellisesti kaksiin kantavanhempiin, suvun 16 p\u00e4\u00e4sukuhaarasta 7 on tytt\u00e4rist\u00e4 l\u00e4htevi\u00e4 ja j\u00e4seniksi hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n kaikki j\u00e4lkel\u00e4iset, my\u00f6s ottolapset sek\u00e4 n\u00e4iden puolisot.<\/p>\n

Sukuseuran hallitus voi hyv\u00e4ksy\u00e4 kannatusj\u00e4seneksi my\u00f6s henkil\u00f6n tai yhteis\u00f6n, joka haluaa tukea seuran tarkoitusta tai toimintaa. Sukuun kuuluvia oli Sukuseuran 30-vuotishistoriikin mukaan (2012) arviolta 7 000, joista elossa olevia suvun j\u00e4seni\u00e4 oli noin 4 000 ja n\u00e4ist\u00e4 l\u00e4hes 500 oli sukuseuran j\u00e4seni\u00e4. Nykyinen (2020) j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 on 365. Sukuseura toimii aktiivisesti, mist\u00e4 yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 ovat kolme sukukirjaa: Kantatilojen historia, J\u00e4lkipolvet ja Sukumuistoja, joka kertoo suvun j\u00e4senist\u00e4 sek\u00e4 heihin liittyvist\u00e4 muistoista ja tarinoista.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Kirjallisuus:<\/h3>\n